Hei ja mukavaa maanantaita!
Ja terkkuja Levin upeista maisemista, joissa vietimme pidennetyn viikonlopun Jarin ja Nuusku hauvelin kanssa.
Loma tuli kyllä tarpeeseen, varsinkin miehelleni, jonka viimeisestä irtiotosta olikin jo aivan liian pitkä aika. Nyt ovat akut latautuneet ja matkalaukut tyhjennetty, pyykkikone laulaa ja herranjestas, kuinka mukavalta tuntuu olla taas kotona.
Mutta vielä hetkiseksi viime viikkoon, jolloin sain mieluisan ja kauan odotetun pikku yökyläilijän mummilaan,
ihan ensimmäistä kertaa <3
Voi miten mukavaa meillä olikaan, kaksi yötä, jotka pikkuinen äitinsä kanssa meillä vietti, menivät vain niin kovin nopeaan.
Tyttären kanssa lämmiteltiin ulkosaunaa kumpaisenakin iltana ja jätettiin pikku poitsu papan huomaan. Käytiin vaunuilemassa, leivottiin maailman helpoimpia keksejä ja tehtiin pätkis kakku, jonka myötä otettiin kunnon suklaaöverit.
Syliteltiin pikkuista ja ihasteltiin hänen nöpö nenää, pikkuisia varpaita ja sormia ja mietittiin ketä hän muistuttaa eniten.
Pääsin tositoimiinkin vaihtelemalla vauvalle vaippoja
ja antamalla toisinaan äidinmaidon korviketta pullosta ja sylittelemällä pikkuista.
Näin tytär sai hetken aikaa levähtää, tai nukkua.
Pieni ihminen on vienyt mummin ja papan sydämet ihan mennessään ja koko ajan vain haluttaa kuulla,
mitä pikkuiselle kuuluu?
Tyttären äitiyttäkin katselin ihaillen, niin hyvin hän
oli jo omaksunut uuden, tärkeän roolinsa.
Kaikkea hyvää viikkoonne <3
- Sari




























