Tunteiden vuoristorataa

Heipähei pitkästä aikaa!

Ja oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille jokaiselle.

Viime postauksesta onkin jo melkein kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta olen viettänyt tyttären hauvelia hoidellen Kemissä, tyttären joutuessa viime viikon alussa sairaalaan, kun vauveli ilmoitti tulostaan.

 Viikko olikin melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä olin innoissani, sitten melkein menetin toivoni. Pelkäsin pahinta, itkin ja rukoilin, että kaikki menisi hyvin, odottelin ja odottelin, kunnes lopulta aamuyön pimeinä tunteina säpsähdin kännykän viestiin, joka kertoi minusta tulleen mummin.

Tytär sai pienen, suloisen pojan viime perjantaina. Voi sitä onnen tunnetta, kun hän viimein syntyi <3  Onnen ja helpotuksen kyynelillä ei ollut rajaa, kun kaikki meni hyvin ja sekä vauveli, että tuoreet vanhemmat voivat hyvin.

Sain nauttia vielä kaksi päivää ja kaksi yötä vauvasta, kun hän viimein kotiutui. Vaavi viettelikin pitkiä aikoja mummin sylkyssä ja vei minut kyllä mennessään, niin ihana hän on <3

Tuoreet vanhemmatkin olivat jo hienosti omaksuneet tärkeät roolinsa ja oli mukavaa seurailla pikku perhettä ja oman tyttären äitiyttä. Monta kertaa silmäkulma kostui, kun katselin heidän hoitelevan pikkuista nyyttiä, samalla muistuivat mieleen omien lasten vauva-ajat.

Bumba koira otti myös uuden perheenjäsenen hyvin vastaan ja oli innokkaana hoitajana mukana joka paikassa.

Täytyy tunnustaa, että olen kai itsekin nyt vähän höyrähtänyt, tämä mummiksi tulo on jotakin niin hienoa. Vauveli pyörii koko ajan mielessä ja kun tytär soittelee, haluan kuulla ihan kaiken, mitä vauvalla kuuluu. Tällä hetkellä olen myös niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, nyt meitä on yksi enemmän <3

Kuvia vauvelista en vielä tänne laittanut, vaan nyt mennään näillä kotikuvilla, uusilla kuivakukilla ja vanhoilla jo tutuksi tulleilla nurkilla. Nurkat on sentään tänään imuroitu ja pesty, joten viikonlopun voi aloittaa suhteellisen puhtoisessa kodissa. Vielä kun karjalanpaistikin muhii uunissa ja kaapissa on yksi sipsipussi, sekä puolikas Fazerin sininen ja illemmalla Vain elämää ei asiat ole yhtään hullummin, päinvastoin. Uusi käsityökin on aloiteltu ja arvaattekin varmaan, kuka 
sen saa? Vauvelillehan siitä on vaunupeitto valmistumassa.

Parhainta perjantaita!

- Sari