torstai 31. lokakuuta 2019

Ristiäis sunnuntai



Hei!
Tässä postauksessa haluan palata ajassa taaksepäin ja näyttää teillekin muutaman kuvan viime sunnuntaina pidetyistä suloisista lapsenlapseni ristiäisistä.

Kaunis juhla pidettiin Keminmaassa, Pohjanranta nimisessä
hotellissa, joka osoittautuikin oikein hyväksi valinnaksi. Hotellista oli vuokrattu kaunis, iso ikkunainen sali, josta oli todella kauniit näkymät läheiselle joelle. Päivää kruunasi vielä ihana auringonpaiste, pikku pakkasineen, joten puitteet sitäkin myöten olivat kunnossa.


Tuoreet vanhemmat olivat tehneet juhlasta ikimuistettavan. Kauniisti koristellussa, mintun vihreää teemaa mukaillessa juhlasalissa oli lämmin ja herkkä tunnelma. Seisovan pöydän viereiselle seinälle tytär oli askarrellut hauskan kuvakokoelman pienen pojan taipaleesta aina synnäriltä tähän päivään asti. Suolaiset ja makeat herkut maistuivat taivaallisilta ja nuo alla olevat pikkuleivät olivat niin suloisia, ettei niitä melkein raaskinut syödä.









Onnellinen pieni perhe <3

  
Oliver Arvo <3


Pikkuisen toinen nimi kulkee tyttären isän suvussa ja on papan toinen nimi ja jo pois nukkuneen isopapan etunimi.
Nimellä tuoreet vanhemmat halusivat kunnioittaa Arvo papan muistoa <3 






Päivä oli ikimuistettava ja kuuluu elämäni tähtihetkiin.
Niin kiitollinen olen, että saan olla mummi tälle pikkuiselle <3

Toivottavasti jaksoit katsella tänne asti, kuvia tuli enemmän kuin muutama. Halusin niitä tallettaa tänne blogiinkin muistoksi.



Lempeää torstain jatkoa!


- Sari

lauantai 26. lokakuuta 2019

Kuulumisia



Heipähei pitkästä aikaa!


Niin vain vierähtivät kaksi viikkoa kuin varkain, kun täällä blogissa viimeksi kirjoittelin. Vaikka vielä lomailenkin, ovat päivät viime aikoina olleet niin touhun täytteisiä, ettei aikaa ja toisaalta paukkuja ole riittänyt enää illalla. Toki pimeä vuodenaikakin rajoittaa kuvailua merkittävästi.

Tämäkin aamu on melko hämärä, vaikka yön aikana satanut lumi tekee kaiken paljon valoisammaksi. Kumpa talvi pikku pakkasineen tulisi jo ja tekisi lopun näistä viikko tolkulla jatkuneista vesisateista ja hämäristä päivistä. Huvittavaa silti on, että tämä vuodenaika on yksi lemppareistani. Nautin suunnattomasti, kun elämä keskittyy pääosin sisätiloissa fiilistelyyn ja myyssailuun omalla sohvalla.



Nyt kun mulla on lomaa ja aikaa, eivätkä työt häiritse, olen mummoillut lähes joka viikko.  Pienen ihmisen kanssa oleminen on jotakin niin sanoin kuvaamattoman ihanaa.
Poika kasvaa ja kehittyy koko ajan ja tästä vauva-ajasta on otettava kaikki irti ja nautiskeltava. Huomenna vaavi saa nimen ja ristiäisten järjestelyssä on riittänyt muistettavaa ja pikku puuhastelua täälläkin.


Piakkoin alankin pakkaamaan autoa huomista varten ja tietenkin juhlavaatteet täytynee kaivella kaapeista, sovittaa ja kokeilla. Saamme myös isomummon tänne tänään yökylään ja aamulla hurautamme ajella ristiäispaikalle valmistelemaan tärkeää juhlaa ja nauttimaan siitä.


Jokos teitä muuten joulututtaa yhtään? Kemistä kotiin päin ajellessani katselin, että aika monessa paikassa oli jo laiteltu valoja ulos ja muutamissa sisäänkin. Itsekin taidan piakkoin laitella paperitähdet olkkarin ikkunoita koristamaan. Pari joululehteäkin oli jo tullut ja näitä selaillessa mieli tekisi laitella yhtä sun toista jouluista.


Hyvää ja rauhallista viikonloppua teille jokaiselle <3

T. Sari


 

lauantai 12. lokakuuta 2019

Laiska lauantai




Leppoisaa lauantai iltaa.
 
 
 
Teki niin kovasti mieli kirjoittaa, niin eihän siinä muu auttanut, kuin tulla tänne blogiin. Jännää, että mulle kirjoittaminen ja valokuvaaminen toimivat niin hyvin rentouttavina juttuina.
 
 
Päiväkin on ollut tänään aika rento. Kaupassa käyntiä,
ruuan laittoa, yhdet päikkärit ja Syke sarjaa nauhoitukselta.
 
 
 
Nuuskukin on toipunut hienosti pari viikkoa sitten tehdystä toimenpiteestä. Vaikka etuhampaita ei enää alhaalla ole, maistuu ruoka silti yhtä hyvin kuin ennenkin ja hauveli on muutenkin taas entisensä.

Eilen ajelin kotiin Lompolosta, jossa vietimme äidin ilona tyttären ja pikku pojan kanssa pari yötä. Mukavaa, kun nyt on aikaa yhdessäoleiluun niiden tärkeimpien kanssa.


 Sää on ollut pilvinen ja harmaa tänään ja päivällä satoi vähän räntää. Pysyvät lumetkaan eivät varmaan kovin kaukana ole.


 Viikonloppu jatkuu rauhallisissa merkeissä saunoen, lepäillen ja ehkäpä vähän ulkoillen. Viikolla aloittamani haravointi operaatiokin odottelee tuolla.  Saapanähdä, jatkanko sitä ollenkaan, vai annanko lehtien suosiolla odottaa kevääseen, niin kuin aina ennenkin?
 
 
Mitäs teidän lauantaihin kuuluu?
 
- Sari

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ensimmäistä kertaa




Hei ja mukavaa maanantaita!
 
 
Ja terkkuja Levin upeista maisemista, joissa vietimme pidennetyn viikonlopun Jarin ja Nuusku hauvelin kanssa.
Loma tuli kyllä tarpeeseen, varsinkin miehelleni, jonka viimeisestä irtiotosta olikin jo aivan liian pitkä aika. Nyt ovat akut latautuneet ja matkalaukut tyhjennetty, pyykkikone laulaa ja herranjestas, kuinka mukavalta tuntuu olla taas kotona.
 
Mutta vielä hetkiseksi viime viikkoon, jolloin sain mieluisan ja kauan odotetun pikku yökyläilijän mummilaan, 
ihan ensimmäistä kertaa <3
 
 
 
Voi miten mukavaa meillä olikaan, kaksi yötä, jotka pikkuinen äitinsä kanssa meillä vietti, menivät vain niin kovin nopeaan.
 
  
Tyttären kanssa lämmiteltiin ulkosaunaa kumpaisenakin iltana ja jätettiin pikku poitsu papan huomaan. Käytiin vaunuilemassa, leivottiin maailman helpoimpia keksejä ja tehtiin pätkis kakku, jonka myötä otettiin kunnon suklaaöverit.
 
 

Syliteltiin pikkuista ja ihasteltiin hänen nöpö nenää, pikkuisia varpaita ja sormia ja mietittiin ketä hän muistuttaa eniten.
 

 
Iso mummikin kävi ihastelemassa pikkuista.
 
 



Pääsin tositoimiinkin vaihtelemalla vauvalle vaippoja 
ja antamalla toisinaan äidinmaidon korviketta pullosta ja sylittelemällä pikkuista.
Näin tytär sai hetken aikaa levähtää, tai nukkua.

Pieni ihminen on vienyt mummin ja papan sydämet ihan mennessään ja koko ajan vain haluttaa kuulla,
mitä pikkuiselle kuuluu?

Tyttären äitiyttäkin katselin ihaillen, niin hyvin hän 
oli jo omaksunut uuden, tärkeän roolinsa.


Kaikkea hyvää viikkoonne <3

- Sari
 

tiistai 1. lokakuuta 2019

Lokakuun eka



Moikkelismoi tiistaihin!
 
 
Ja hei, se on lokakuu nyt, vaikka vastahan hikoiltiin niitä heinäkuun helteitä. Tuntuu, ettei siitä ole aikaakaan, kun otettiin aurinkoa valion hiekoilla ja pulahdettiin aina välillä jokeen vilvoittelemaan. No, minkäpäs sitä ihminen ajan kululle voi, muutakuin yrittää pysytellä mukana.
 
 
Päivä on ollut moninainen, siihen on kuulunut iloa ja surua, sääliä, vihaa ja paljon rapsutuksia. Startattiin nimittäin heti aamusta auton nokka kohti Rovaniemeä ja eläinlääkäriasemaa. Nuuskun hammastarkistuksen yhteydessä pikku raukalta poistettiin yhdeksän hammasta ja nyt on suu tikkejä täynnä. Nukutuksesta toinen on vielä aivan töttöröö, eikä osaa oikein muuta, kuin istua ja ihmetellä.
 
 
Syliä ja rapsutuksia pikku reppana on saanut.
Onneksi koiralla on enemmän hampaita kuin ihmisellä, joten vielä niitä onneksi on paljon jäljellä. Hampaiden poiston syy oli paha ientulehdus, joka oli edennyt jo ientaskuun ja osittain hampaat jo liikkuivat.
 
 
Kun ootettiin hauvelia eläinlääkäristä, poikkesin kirpulla ja löysin nämä ihanat maisema lautaset. Puoli tusinaa maksoi vain yhdeksän euroa, arvatkaapa vain, olinko happy, näitä autoon kantaessani.
 
 
Olen etsiskellyt samankaltaisia ruokalautasia sinivalkoisina, mutta onneksi nyt kohdalle sattuivat nämä ihanuudet ja värien puolesta passaavatkin meille oikein hyvin.
 
 
Surulliset uutiset Kuopiosta pysäyttivät taas pohtimaan tätä maailmaa ja sen julmuutta. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan?  Siispä pidetäänkin toisistamme oikein hyvää huolta.
 
 
Joskohan tuo pikkuinen saattaisi syödä jotakin?  Pehmeillä ruuilla mennään parit ekat viikot, etteivät tikit suussa aukene ja pääsevät kunnolla paranemaan.


- Sari