Hei ja mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin, toukokuun viimeisiä viedään kovaa
vauhtia ja sää sen kun vaan kylmenee täällä meilläpäin. Eilen saatiin vähän räntää
ja olipa jossain lähiseuduilla oikein luntakin satanut. Eikös nyt pitäis jo olla kunnon
kevät, ruoho vihreää, puissa hiirenkorvat ja kesää ooteltas, mutta me ei täällä olla
saatu vielä oikein kunnon kevättäkään. No mutta, minkäs teet, ei auta valituskaan ja
sitä on varmaan jo tehtykin tässä blogissa näiden ilmojen suhteen ihan tarpeeksi, jotan
nyt loppu sille ja positiivisella asenteella päivä kerrallaan, kyllä ne lämpimät päivät sieltä
vielä tulee.
Helatorstaina alkanut vatsatauti ja kuume on pitänyt minua aisoissaan monta päivää ja
vasta tänään alkaa hieman helpottaa ja ruokakin, pieninä määrinä on pysynyt nyt sisällä.
Aivan kuin zombi olen haahuillut täällä wc.n ja sängyn väliä, muutamassa päivässä painokin
on tippunut kolme kokonaista kiloa. Kaamea tauti kaikkinensa näin perusterveellekin ihmiselle. Muihin perheenjäseniin ei tauti ainakaan vielä ole tarttunut ja toivottavasti ei tartukaan. Kaikkien kanssa olen ollut kyllä tekemisissä ennen sairastumistani, äiti mukaan lukien.
Helatorstain vietimme tyttären ja tämän hauvelin kanssa Lompolossa, saunottiin pitkän kaavan mukaan, herkuteltiin ja juteltiin, oli kyllä mukavaa. Harkkaus apunakin ehittiin vähän
olla, ennenkuin mulla alkoi vatsassa möyriä.
Paljon oli vielä monivuotisia nousematta äidin kukkapenkissä, mutta sisällä senkin edestä
kukantaimia, en vain hoksannut napata niistä yhtään kuvaa.
Vielä olis huominen saikkupäivää ja ihan hyvä niin, saa rauhassa keräillä voimia loppuviikon työpäiviä varten. Josko huomen aamulla maistuisi jo kahvikin...
- Sari
