Täällä taas

Hei ja mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin, toukokuun viimeisiä viedään kovaa

vauhtia ja sää sen kun vaan kylmenee täällä meilläpäin.  Eilen saatiin vähän räntää

ja olipa jossain lähiseuduilla oikein luntakin satanut.  Eikös nyt pitäis jo olla kunnon

kevät, ruoho vihreää, puissa hiirenkorvat ja kesää ooteltas, mutta me ei täällä olla

saatu vielä oikein kunnon kevättäkään.  No mutta,  minkäs teet, ei auta valituskaan ja

sitä on varmaan jo tehtykin tässä blogissa näiden ilmojen suhteen ihan tarpeeksi, jotan

nyt loppu sille ja positiivisella asenteella päivä kerrallaan, kyllä ne lämpimät päivät sieltä

vielä tulee.

 

Helatorstaina alkanut vatsatauti ja kuume on pitänyt minua aisoissaan monta päivää ja

vasta tänään alkaa hieman helpottaa ja ruokakin, pieninä määrinä on pysynyt nyt sisällä.

Aivan kuin zombi olen haahuillut täällä wc.n ja sängyn väliä, muutamassa päivässä painokin

on tippunut kolme kokonaista kiloa. Kaamea tauti kaikkinensa näin perusterveellekin ihmiselle.  Muihin perheenjäseniin ei tauti ainakaan vielä ole tarttunut ja toivottavasti ei tartukaan. Kaikkien kanssa olen ollut kyllä tekemisissä ennen sairastumistani, äiti mukaan lukien.

 

Helatorstain vietimme tyttären ja tämän hauvelin kanssa Lompolossa, saunottiin pitkän kaavan mukaan, herkuteltiin ja juteltiin, oli kyllä mukavaa. Harkkaus apunakin ehittiin vähän

olla, ennenkuin mulla alkoi vatsassa möyriä.

 

 

 

Paljon oli vielä monivuotisia nousematta äidin kukkapenkissä, mutta sisällä senkin edestä

kukantaimia, en vain hoksannut napata niistä yhtään kuvaa.

Vielä olis huominen saikkupäivää ja ihan hyvä niin, saa rauhassa keräillä voimia loppuviikon työpäiviä varten.  Josko huomen aamulla maistuisi jo kahvikin...

- Sari