sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Sateinen sunnuntai



Heippa!
 
 
Täällä sunnuntai alkoi hyvin nukutun yön jälkeen muutamalla kupposella kahvia ja tuttuun tapaani keittelin itselleni myös kaurapuuron. Noilla eväillä päivä yleensä lähtee hyvin käyntiin, mutta tänään olisi kyllä nukuttanut pidempäänkin, liekö syynä niin mahdottoman pimeä 
ja sateinen sää?
 
 
Syksy on todellakin tullut ja kotipesää tekee mieli rakentaa.
Mitään uutta sisustus rintamalla ei kuitenkaan ole tapahtunut. Harvoin tulee enää tätä nykyä osteltua tavaraa hetken mieli johteesta, vaan hankinnat tapahtuvat vasta pidemmän harkinnan jälkeen.
 
 
Kummemmitta harkinnoitta halutti kuitenkin ostaa kotiin leikkokukkia täksi viikonlopuksi ja hyvä valinta, josta on pitkään iloa, ovat nämä neilikat, tällä kertaa valkoisina.
 
 
 
Viikonloppu on mennyt pääosin laskuja Jarin kanssa tekiessä. Kesän aikana olen opetellut tämänkin taidon ja hyvä on, kun voin miehelleni apuna firman asioissa olla.
 
 
 
Tällä hetkellä olen kesälomalla, sairausloman päätyttyä puolen kuun tienoilla. Edessä on loman jälkeen jotakin aivan uutta, sillä sanouduin irti entisestä työstäni, sen muututtua ihan erilaiseksi. Nyt oli hyvä hetki hypätä pois oravan pyörästä, katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Luottavaisin mielin uskon kyllä tulevaan, sillä asioillahan on tapana järjestyä.
 
Harmaus sen kun jatkuu vain ja uunissa muhii lasagne, johon lisäilin kokeeksi vähän auraa ja kesäkurpitsaa, sekä loput juustonjämät. Pino vohveleita odottaa myös syöjiään, joista yksi kotiutuu piakkoin ja lähtee taas, armeijan harmaisiin. 
 
Tulevasta viikosta tuleekin ihana, sillä saamme alkuviikosta pikku nyytin ensimmäistä kertaa mummilaan. Loppu viikko vietellään sitten Levin maisemissa ruskan eri sävyjä ihaillen ja rentoillen.


Leppoisat sunnuntain jatkot sinne ruutujen
toiselle puolelle <3


- Sari
 
 
 

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Keltainen laukku



Sunnuntaita!
Aamu valkeni kylmänä ja yöllä on ollut pakkasta, siitä kertovat vielä puolenpäivän aikaankin kuuraiset portaat ja katot. Piristävää on kuitenkin auringonpaiste, joka saa ruskan värit hehkumaan ja tekee tästäkin vuodenajasta
niin kauniin.



Vauva huumasta hieman hilliintyneenä, ajattelin näyttää teille tänään laukkua, jonka tilasin tässä taannoin Glitteriltä. Laukku on tumman keltainen ja sopii mielestäni hyvin syksyyn. Reippaan kokoinenkin se on, joten siihen mahtuu kaikenlaista tarpeellista, mitä meidän naisten käsilaukuissa nyt on tapana olla.



Minulle pari tärkeää juttuakin siitä löytyy, nimittäin sivutasku, johon on näppärä laittaa vaikka auton avaimet, tai muuta nopeasti esiin otettavaa. Laukussa on myös hyvä olla reilun kokoiset olkaimet jotta sen saa heitettyä hyvin olalle, oli vaatetta enemmän tai vähemmän päällä.


Muita syksyn juttuja en juuri olekaan ostellut, enkä koe niitä tarpeelliseksi hankkiakaan, sillä kaapit ovat täynnä jos minkälaista takkia ja huivia.


Onko sinulle jotain, mitä olet hankkinut tähän syksyyn,
tai aiot hankkia?
Pirteää syyssunnuntaita!
- Sari

perjantai 20. syyskuuta 2019

Lapsenlapsi



Perjantai huomenta rakkaat lukijani.

Tässä hän nyt on, ensimmäinen lapsenlapseni <3 <3 <3


Miten pieni ja suloinen ja yhtäaikaa niin rakas ja täydellinen hän onkaan?


 Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon tätä pientä rakastan <3

 
 Pikku kulta vei mummin ja niin kyllä myös papan ja koko suvun mennessään...


Niin viaton, puhdas ja hyvälle tuoksuva, pieni nyytti <3


Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että saan olla mummi tälle pikkuiselle.


Eilen ajelin kotiin tyttären perheen luota ja nyt
jo kova ikävä pikkuista. Hän oli kasvanut kovasti ja 
on tänään jo kaksi viikkoinen.


Lapsenlapsi tuo elämään uudenlaista potkua ja miten mielenkiintoista onkaan seurailla hänen kasvuaan.


Kaikkea hyvää perjantaihinne!


- Sari

perjantai 13. syyskuuta 2019

Tunteiden vuoristorataa



Heipähei pitkästä aikaa!
Ja oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille jokaiselle.


Viime postauksesta onkin jo melkein kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta olen viettänyt tyttären hauvelia hoidellen Kemissä, tyttären joutuessa viime viikon alussa sairaalaan, kun vauveli ilmoitti tulostaan.


 Viikko olikin melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä olin innoissani, sitten melkein menetin toivoni. Pelkäsin pahinta, itkin ja rukoilin, että kaikki menisi hyvin, odottelin ja odottelin, kunnes lopulta aamuyön pimeinä tunteina säpsähdin kännykän viestiin, joka kertoi minusta tulleen mummin.

Tytär sai pienen, suloisen pojan viime perjantaina. Voi sitä onnen tunnetta, kun hän viimein syntyi <3  Onnen ja helpotuksen kyynelillä ei ollut rajaa, kun kaikki meni hyvin ja sekä vauveli, että tuoreet vanhemmat voivat hyvin.


Sain nauttia vielä kaksi päivää ja kaksi yötä vauvasta, kun hän viimein kotiutui. Vaavi viettelikin pitkiä aikoja mummin sylkyssä ja vei minut kyllä mennessään, niin ihana hän on <3
Tuoreet vanhemmatkin olivat jo hienosti omaksuneet tärkeät roolinsa ja oli mukavaa seurailla pikku perhettä ja oman tyttären äitiyttä. Monta kertaa silmäkulma kostui, kun katselin heidän hoitelevan pikkuista nyyttiä, samalla muistuivat mieleen omien lasten vauva-ajat.

Bumba koira otti myös uuden perheenjäsenen hyvin vastaan ja oli innokkaana hoitajana mukana joka paikassa.

Täytyy tunnustaa, että olen kai itsekin nyt vähän höyrähtänyt, tämä mummiksi tulo on jotakin niin hienoa. Vauveli pyörii koko ajan mielessä ja kun tytär soittelee, haluan kuulla ihan kaiken, mitä vauvalla kuuluu. Tällä hetkellä olen myös niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, nyt meitä on yksi enemmän <3


Kuvia vauvelista en vielä tänne laittanut, vaan nyt mennään näillä kotikuvilla, uusilla kuivakukilla ja vanhoilla jo tutuksi tulleilla nurkilla. Nurkat on sentään tänään imuroitu ja pesty, joten viikonlopun voi aloittaa suhteellisen puhtoisessa kodissa. Vielä kun karjalanpaistikin muhii uunissa ja kaapissa on yksi sipsipussi, sekä puolikas Fazerin sininen ja illemmalla Vain elämää ei asiat ole yhtään hullummin, päinvastoin. Uusi käsityökin on aloiteltu ja arvaattekin varmaan, kuka 
sen saa? Vauvelillehan siitä on vaunupeitto valmistumassa.


Parhainta perjantaita!

- Sari








sunnuntai 1. syyskuuta 2019

En ole koskaan, oletko sinä?




Suloista sunnuntaita
 
 
Ja oikein hyvää alkanutta syyskuuta teille kaikille, nyt on sitten virallisesti syksy. Tämän syksyn myötä meistä tulee Jarin kanssa isovanhempia ja elämä muuttuu taas asteen  erilaisemmaksi,ihanaan ja odotettuun suuntaan tottakai.
H-hetki on koska tahansa!

Tänään nappasin haasteen Maaritin inspiroivasta blogista
 
 
 
En ole koskaan...

- Sukeltanut ja pelkkä ajatuskin siitä, saa voimaan pahoin, voin vain kuvitella, miten kauhea ahtaanpaikan kammo minulle tulisi veden alla.

- Tehnyt voileipäkakkua, monesti olen aikonut, mutta aina se on jäänyt. Voileipäkakut ovat suurinta herkkuani, varsinkin lohikakku.

- Käynyt yksin ulkomailla, jos tuossa Ruotsin puolella käyntiä ei lasketa.
En uskaltaisi, enkä haluaisi matkustaa yksin kauas, paljon mukavampaa se on jonkun toisen kanssa.
 
 
- Polttanut tupakkaa, enkä käyttänyt savuketta edes 
huulilla. Tästä asiasta olen tyytyväinen, varsinkin kun on huomannut, kuinka vaikeaa tupakasta on päästä eroon.
 
- Syönyt ikinä rapuja, sellaisia isoja, joita rapukekkereillä syksyisin syödään.
 
 
- Sietänyt sotkua tai epäjärjestystä. Minusta on ihanaa, kun koti on siisti. Joka viikko viikkosiivoilenkin ennen viikonloppua, jotta puhtoisesta kodista saa kunnolla nauttia.
 
- Pitkävihainen, haluan sopia nopeasti ja jatkaa elämää.
 
 
- Matkustanut Europpaa kauemmaksi, haluaisin kyllä, mutta Jari ei halua istua lentokoneessa pitkiä aikoja.
 
- Käynyt kynsihuollossa.
 
- Tykännyt matematiikasta, kemiasta, tai fysiikasta, YÖK!
 
- Värjännyt hiuksiani mustiksi. 
 
- Saanut pidettyä pudotettua painoani samoissa lukemissa, vaan aina se on noussut, hiljalleen ja varmasti, argh!
 
 
- Tykännyt hiihtämisestä, tai juoksemisesta, jalkapallon  pelaamisesta,  sählystä puhumattakaan, YÖK, YÖK!!!
 
- Ymmärtänyt ihmisiä, jotka kadehtivat toisia, tai toisten omaisuutta.
 
- Tykännyt oluesta.
 
- Omistanut suuntavaistoa, eksyn helposti ja vaikka minne!!!

- Osannut ajaa autolla kaupungissa, mulla on tietyt reitit, minne osaan.

 
 
Siinäpä nyt joitain juttuja, mitä en ole koskaan tehnyt.
Varmasti monta jäi tuosta pois, kun ei nyt tullut mieleen.
 
Nappaapa haaste tästä, jos tahdot!
 
Nyt naaman laittoon ja kauppaan.
 
 
- Sari