Hei ja leppoisaa tiistaita.
Täällä vapaapäivän aamu on valjennut lauhana ja sumuisena. Hyvin nukutun yön jälkeen kahvi on maistunut taivaalliselta paahdetun leivän kanssa. Nämä ovat näitä vapaapäivän pikku nautintoja, joita on hyvä olla.
Arki tuntuu taas ihanalta ja pienet, vähäpätöiset ongelmat
sivuseikoilta kaiken eilen koetun jälkeen.
Eilen jouduin nimittäin tilaamaan Jarille ambulanssin kovien vatsakipujen vuoksi. Kun ambulanssi sitten kaarsi pihasta, kyyneleet valuivat vain silmistä ja mielen valtasi pelko siitä, mitä tuleman pitää? Aika kotona, yksin, odotellen vastauksia oli pitkä ja raastava. Mielessä kävi vaikka ja mitä! Suurin pelko oli, että löytyykö jotain vakavaa.
Jälleen sitä tajusi, että elämä voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä.
Nyt on kuitenkin kaikki hyvin ja Jari on kotona. Kovien vatsakipujen syyksi selvisi virtsakivet, jotka hoituvat lääkkeillä.
Kun sain eilen illalla mieheni kotia ja kaikki oli taas hyvin, ristin mielessä käteni ja kiittelin nöyrästi. Nyt sitä taas osaa entisestään arvostaa tätä elämää ja sitä, että asiat ovat oikeasti paremmin kuin hyvin.
Niin paljosta saa olla kiitollinen, kumpa sen muistaisi, ilman tälläisiä pysähdyksiäkin.
Tänään olenkin nauttinut arjesta ja vapaasta kaikin keinoin.
Tehnyt hyvää ruokaa ja leiponut puolukkapiirakan. Ajattelin nääs helliä niin miestäni, kuin poikaanikin, joka taas tänään lähtee lomiltaan armeijan harmaisiin.
Iloa päiväänne!
Tänään olenkin nauttinut arjesta ja vapaasta kaikin keinoin.
Tehnyt hyvää ruokaa ja leiponut puolukkapiirakan. Ajattelin nääs helliä niin miestäni, kuin poikaanikin, joka taas tänään lähtee lomiltaan armeijan harmaisiin.
Iloa päiväänne!