Valoa kohden

Hei ja hyvää alkanutta maaliskuuta teille kaikille.  Viimeisestä postauksesta onkin aikaa, pahoitteluni siitä. Eiköhän lisääntyvä valon määrä saa kuvailemaan useammin ja sitä kautta kirjoittelemaakin. Blogin pitäminen on kuitenkin vielä yksi mukavimmista harrastuksista, joten en aio tätä lopettaa, päinvastoin yritän panostaa tähän.

 

Helmikuu meni nopeasti, pääosin töitä paiskien ja tavallista, tuttua arkea elellen.  Loppukuusta meillä oli viimein yhteistä vapaata, jolloin tehtiin pikku reissu Ouluun.  Yövyttiin ihanassa hotellissa ja käytiin syömässä hyvin. Koronan takia shoppailut jäivät lyhyiksi, kun maski naamalla ei vain jaksa kauaa olla.

Pienet irtiotot arjesta kuitenkin riittävät ja kotiin on aina mukava palata. Toivon mukaan saamme koronarokotukset pian, jotta elämä on muutakin kuin varomista ja pelkoa.

Töiden suhteen olen anonut osa-aikaista työtä, jotta aikaa riittäisi muuhunkin. Äidin luona käyminen on jäänyt aika vähälle ja siitä, jos mistä, kannan koko ajan huonoa omaatuntoa. Toki mummihommatkin tarvitsevat lisää aikaa ja jos kaikki menee hyvin, tyttären toinen lapsi syntyy heinäkuussa.  Haluan olla lapsenlapsieni elämässä heti ensimetreiltä alkaen, toivottavasti töiden suhteen asia järjestyy ja saan aikaa tälle kaikelle.

Maaliskuu alkoi vapaalla, päivä kulunee ulkoillessa, ruokaa tehden ja kaappeja siistien. Huomenna taas töihin ja iltavuoroon, keskiviikkona saadaan tytär ja pikkuinen yökylään.

Sisustelujen suhteen ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, mitä nyt esillepanot vaihtelevat ja yhden pitkän kaapin siirsin eri paikkaan olkkari keittiö sektorilta.  Pikku vaihtelutkin kyllä piristävät ja mitäpä sitä turhaan muuttelee, jos perusjärkkä on hyvä ja toimiva.

Mutta nyt uunista kantautuu ihana tuoksu, joka saa vedenkielelle. Kanankoivet alkavat olla valmiit, joten alan riisin keittoon ja jatkan vapaapäivän puuhailuja.

Ihanaa maanantaita, maaliskuuta ja uutta viikkoa teille!

♥:llä Sari