Kuupien metsästystä

Pirtsakkaa tiistai huomenta,  lumisateet ovat väistyneet ja tilalle ovat tulleet pikku pakkaset. Aurinkokin näyttäytyi eilen ja kylläpäs vain piristi kovasti mieltä tuon valopallon näkeminen.
Otsikkoa kirjoittaessani mietin kuumeisesti, kutsutaanko muualla päin lampun varjostimia kuuviksi?  Meilläpäinhän niin on tapana,  tarkemmin mietittyäni hoksasin, että sana taitaneekin tulla ruotsin puolelta ja olla tätä meän murretta, tornionlaaksoa. Monesti olen muuten miettinyt, josko kirjoittelisi blogiaankin omalla murteella, aina se on vain sitten kuitenkin jäänyt.  Meidän murretta on vaikea kirjoittaa, kun h.ta laitethaan joka paikhaan.

Tosiaankin, olen kävellyt taloa ristiin rastiin etsiessäni olkkarin ja keittiön ikkunalamppujen kuupia. Kaikki kaapit ehdin jo moneen kertaan koluta ja melkein jo ostin uudet kuuvat, kun ne löytyivät!  Joulu huumassa olin ne niin hyvään paikkaan laittanut, etten meinannut niitä itsekään löytää, hah. Aloin jo kaiken etsimisen ja epätoivon myllertäessä miettiä, onko mulle tullut dementia?  Helpotuksen huokaus, kun ne löytyivät, tuppasi tuo mieskin tuossa jo naureskelemaan.

Nyt kun ikkunalamput kuupineen ovat paikoillaan, koti näyttää jotenkin avarammalta ja heti tekisi mieli laitella jotain kevään värejä esille vaikka sohvatyynyjen muodossa, mutta taidan malttaa vielä mieleni, sillä täällä meillä on kevät vielä kaukana!

Eilinen vapaapäivä meni lasten luona kyläillessä ja vähän kaupoissa kierrellen. Ostin itselleni ihanan tuoksuisen hajuveden ja lämpimän mustan huivin näitä pakkasia lämmittämään.  Tänään alkaa taas muutaman päivän mittainen työputki ja viikonloppu onkin sitten vapaata pitkästä aikaa.  Taidetaankin pyhittää se vain kotoilulle, kaikessa rauhassa,
nyt kun Jarikin sen näyttäisi säiden puolesta saavan vapaaksi.









- Sari