tiistai 1. helmikuuta 2022

Pakkaspäivän kuulumisia



Hei helmikuu ja hei te siellä!


Meillä paukkuu pakkaset ja katselen parhaillaan, kun aurinko paistaa huurteisten puiden latvoihin tehden niistä uskomattoman kauniita. Höyryävä kahvikuppi kädessä tässä voisi istuskella hetken, jos toisenkin ihailemassa ympärillä olevaa luontoa ja sen ihmeitä. Auringon säteillä on kyllä voimaa, samalla, kun ne saavat mielen pirteäksi, ne paljastavat likaiset ikkunat ja pölyt kaappien ja tasojen päällä, saaden minut hinkuttamaan luudulla nopeaan tahtiin ja hermostuneesti. Ja ihan turhaan, sillä jo seuraavana päivänä pölyt näkyvät taas!



No, parasta tässä kaikessa kuitenkin on se, että kevättä kohden ollaan menossa ja kovaa, eikä pienet, tai isommatkaan pölyt siellä täällä ole niin vakava asia. Kuvassa muuten minun lempipaikka, jossa krjoittelen näitä postauksia, katselen telkkua, juon aamukahvia, iltateetä, tai viiniä. Tässä makselen myös laskuja ja teen käsitöitä ja syönkin toisinaan, mitä milloinkin.




Uuden vuoden myötä olen alkanut taas lenkkeillä, ulkona olo tekee muutenkin ihmeitä ja pienet reippailut hyvää. Lenkille lähtö takkuilee joskus, mutta lenkin jälkeen on aina hyvä mieli.  Lenkkiseurastakaan mulla ei ole nykyään puutetta, kun tytär asuu nykyään täällä Ylitorniolla myös.




En ole tainnutkaan kertoa teille, että olen tätä nykyä virkavapaalla kokonaisen vuoden.  Tähän ratkaisuun päädyin, kun tuntui vahvasti siltä, että olen liian kiireinen ja toisinaan se ahdisti ja väsytti.  Koin myös usein riittämättömyyttä ja kärsin huonosta omastatunnosta, kun en esim. kiireiltäni ehtinyt äidin luona käymään niin usein, kuin olisin halunnut.




 Myös ikä ja vuorotyö toi omat haasteensa. Viidenkympin iässä ei enää niin toivukkaan yövuoroista, kuin joskus nuorempana. Tämä ratkaisu on tuntunut niin oikealta ja nautin tästä ajasta suunnattomasti! Aika kotona ei ole tullut pitkäksi omien harrastusten, mummoilun, äidin kanssa vietetyn ajan ja mieheni yrityksen asioita hoidellessa. 




Tähän ikään tultua sitä myös on alkanut ajatella enemmän itseään, eikä halua palaa loppuun, jos ei ihan pakko ole. Tämä vuosi mennään nyt näin ja katsotaan sitten, mitä ensi vuosi tuo tullessaan?  Mutta nyt näin on hyvä, niin hyvä.






Pirteitä pakkaspäiviä teille jokaiselle ♥


- Sari 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun vierailit blogissani, jokainen kommentti on minulle tärkeä.