Time together

 

 

 

Ai hitsit, että oli mukava viikonloppu ja erityisen siitä teki tyttären kanssa

kahdestaan vietetty aika.  On ilo huomata, että osaamme viettää aikaa kaksin ja

 viihdymme toistemme seurassa niin hyvin.  Voimme puhua monenlaisista asioista,

niistä kipeimmistäkin ja siitä olen suunnattoman tyytyväinen.

Itselläni on hyvin läheiset välit  oman äitini kanssa ja olen kokenut sen todella

hyväksi ja tärkeäksi asiaksi. Aina voi soittaa, vaikka yölläkin, jos siltä tuntuu 

 ja aina tietää, että on joku joka jaksaa oikeasti kuunnella ja antaa tarvittaessa

hyviä neuvoja ja seisoo puolellasi kuin karhuemo konsanaan. Tai iloitsee kanssasi

arjen keskellä, elämän pienistä ja suurista iloista ja onnistumisista.

Samanlainen suhde jatkuu minullakin tyttären kanssa.

Tällä iällä tälläisista yhdessäolon hetkistä tuntee voimaantuvansa, on niin

onnellinen, että vielä monta päivää myöhemminkin huomaa hymyilevänsä. 

Mutta, jottei menisi liian liirumlaarumiksi, niin eikös olekin tuo hauveli tuossa

ylhäällä söötti?  Toinen kun osasi jo istua, katsoa silmiin ja antaa melkein tassuaan,

palkinnoksi sitten heiteltiin leluja, tai annettiin vähän namia. 

Ja sain muuten laittaa ja pitää villasukkiakin jalassa jo ilman, että joku

yritti purra niitä tai vetää pois :)

Se ois maanantai ja uusi viikko ja tammikuu jo puolessa välissä,

huh tuota ajan kulua...

Parhautta uuteen viikkoonne!

- Sari