maanantai 25. maaliskuuta 2019

Haikeutta




Aurinkoista maanantaita ja terkkuja Lompolosta, niin kaunista siellä aina.
 
 
  
Järvelläkin oli jo iso sula, jossa uiskenteli kaksi joutsen pariskuntaa. Aikaisin olivat reppanat saapuneet, mutta varma merkkihän tuo on kevään tulosta.


Miekojärvi on kyllä niin kaunis, talvellakin.  Teimme äidin kanssa pikku lenkin päivällä ja harmittelimme samalla niin tyhjäksi käynyttä kylää. Monet talot ovat jääneet tyhjilleen ja monet tulevat vielä jäämään tulevaisuudessa, kun asukkaat vanhenevat.


Äitikin miettii kovasti muuttoa taajamaan monien terveysongelmiensa vuoksi, mutteihan se helppoa ole.
Kukapa sitä oman synnyinkotinsa, jossa on koko elämänsä asunut, haluaisi jättää?


Ollaankin mietitty äidille pikku asuntoa tänne taajamaan, jossa voisi oleilla talvella ja syyspimeillä ja ihan koska vain.


Silti kaikki on vielä vaiheessa. Täytyy antaa äidille aikaa kypsytellä asiaa.



Itsekin olen huolissani äidin jaksamisesta ja haluaisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Olenkin pohtinut osa-aika työn mahdollisuutta, ainakin väliaikaisesti.

Vuodet vierivät niin nopeaan ja yhteinen aika on kultaakin kalliimpaa, eikä äidillä ole muita, kuin minut.

Haikeana ja silmät kostuneena ajelin tänään Lompolosta kotiin, äidin itkiessä, kun lähtiessäni häntä halailin.

Tälläisiä mietteitä täällä tänään.

Toivottavasti sinulla on ollut mukavampi päivä?

- Sari

8 kommenttia:

  1. Voi, ymmärrän huolesi ja haikeuden!
    Olisipa se kiva, jos saisit äitisi lähemmäksi asumaan.
    Voimia sinne!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Mamma <3
    Ainoana lapsena huoli on suuri, toivotaan ajan tekevän tehtävänsä ja äidin ajatus kypsyy muuttamiselle. Olisi kyllä mukavaa, jos hän asuisi lähempänä.

    VastaaPoista
  3. Halaus ♥ Kyllä vanhempien ikääntyminen aiheutta huolta ja monenmoisen miettimistä. Tuo idea kuulostaa oikein hyvältä, kunhan äitisi sitä nyt itsekseen tuumailee.
    Mies on myös ainoa lapsi ja hänen kauttaan on mummin itsekseen pärjääminen tai huoli siitä tullut tutuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaisia mietteitä tosiaan on ja huoli on suuri. Täytyy vain toivoa, että äiti muuttaa lähemmäksi, silloin näkisimmekin useammin.
      Halaus sinnekin <3

      Poista
  4. Ymmärrän huolesi ja toivottavasti äiti pääsisi muuttamaan pian, ainahan sitä on haikea lähteä omasta kodista <3 mutta uskon että äitis alkaa hyvin viihtymään kun pääsisit useammin käymään ja läheiset siinä ympärillä lähellä.
    Ihanaa tulevaa viikonloppua sinne, mulla meneekin ihan työn merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi, niin olema mekkn miettineet, Pessalompolo on niin hiljanen kylä talvella, kesäisin sielläkin enemmän sakkia.
      Ja kiitos ja jaksuja töihin! <3

      Poista
  5. Minullakin on aina huono omatunto siitä, että asumme täällä Saksassa, vanhempieni ollessa siellä kaukana Suomessa. Ja se toki huolettaa meitä kaikkia, jos vanhemmat tai muut sukulaiset asuvat jossain paljon kauempana. Ihmiset keistä välittää niin heitä miettii taukoamatta, melkein ainakin. ;) Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. :) Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä huolenaihe vanhemmista on aika yleinen kai tässä iässä, kun omat vanhemmat alkavat ikäytyä. Toivotaan kaiken menevän kuitenkin hyvin. Halit sinulle sinne kauas <3

      Poista

Kiitos kun vierailit blogissani, jokainen kommentti on minulle tärkeä.