nuo otsikon sanat kyllä kuvaavat
aika hyvin meidän tämänhetkistä olotilaa.
Sillä toinenkin lapsistamme lensi
pesästään eilen,
kouluviikkoaan aloittamaan...
Ollaan isännän kanssa kaksin,
onhan meillä tietysti täällä vielä
tuo karvalapsi!
Mutta silti, tuntuu niin haikealta,
uudelta ja ihmeelliseltä tilanteelta tämä
kaikki?
Ihan vasta lapset olivat pieniä
ja nyt kumpikin jo maailman tuulissa.
Aika menee niin pian...
Eilen heitä halatessani, rutistinkin
pitkään!
Ja toivon, että nuo halit tuovat lohtua
silloinkin, kun en ole paikalla heidän
minua tarvitessa <3
Onneksi on puhelimet, joilla aina
voi lievittää ikävää.
Ikävä vain tuntuu täällä meidän vanhempien
puolella olevan suuri,
mutta eiköhän tästä selvitä!
Uusi aika, uudet kujeet ja sillei...
Lintuset lentävät pesistään suureen
maailmaan, sen ihmeitä katselemaan,
niin myös nuo meidän kaikkien lapsukaisetkin!
Onnea matkaan ja mukavaa
koulujen aloitusta kaikille isoille ja
pienille koululaisille<3
Halein,
Sari
Halaus sinne <3
VastaaPoistaOih, kyynel tuli silmään, kun luin tuota tekstiäsi. Voin vain kuvitella, että miltä sinusta tuntuu...Sydämessä oikein riipaisee...Huah ♡ Tsemppiä teille molemmille vanhemmille!
VastaaPoistaTsemppiä uuteen tilanteeseen, varmasti vaatii totuttelua alkuun.. Hyvin ne siellä pärjää <3 :'-)
VastaaPoistaTsemppiä Sari<3
VastaaPoistaVoi vaan kuvitella, miten outo tuo uusi tilanne on!
<3 Voin kuvitella, että teillä on haikea paikka. Minä vetistelin eilen, kun keskimmäinen poika sai koulutielle siunauksen kauniissa tilaisuudessa kirkossa. Luulin, että esikoisen koulunalun jälkeen olisin karaistunut. Mutta ei. Kyllä se on aina haikeaa, kun lasten elämässä on siirtymiä :).
VastaaPoista<3 Pitkästä aikaa tulin tänne blogiisi kommentoimaan, kun nyt täällä kotona läppärillä tämä kommentointi sujuu paljon paremmin kuin tuolla tabletilla mökillä.
VastaaPoistaLukenut olen kyllä päivityksiäsi.
Voi, tuo tunne on niin ihana toisaalta, kun lapsi lähtee kokeilemaan siipiään ja toisaalta niin haikea.
Meillä poika teki tänään vuokrasopimuksen...on ollut nyt kesän kotona kun tyttöystävän kanssa tiet erkanivat...mutta kyllä lapset pärjäävät toista se on meille vanhemmille, etenkin äideille jotka murehtivat lapsiaan aina!
En voi edes kuvitella miltä tuntuu kun oma läpsi saa siivet ja lähtee pesästään.
VastaaPoistaMinusta jo pelkkä koulutielle saatteleminen on aina syksyisin niin haikeaa, voisivat pysyä pieninä aina.
Haleja Sari <3
Tsemppiä ♥︎ Alkuun tuntuu varmasti oudolta.
VastaaPoistaKovasti tsemppiä sinulle sinne, Sari! <3
VastaaPoistaMenee varmasti oma aikansa, että tottuu uuteen lukuun elämässä. <3
Meillä tyttö aloittaa eskarin vuoden kuluttua, nyt jo välillä mietin, miten kyynelsilmin sitä itse siinä vaiheessa on. ;) Lapset on niin rakkaita!
T: Emppu / Iloa & Unelmaa
Tuota päivää kauhulla odottaen ja ehkä vähän uteliaana kuitenkin ;) On varmasti aluksi outoa ja ikäväkin suuri, mutta kyllä siinä on sitten varmaan se tietynlainen vapauden tunne siitä että nyt voi elää itselleen ja sille toiselle siinä kodissa ja onhan se myös ihana huomata että niiden omien nuppusten siivet kantavatkin hyvin ja suhde aikuisiin lapsiin muuttaa muotoaan <3 Onneksi vielä on aika monta vuotta kypsytellä tuohon hommaan :D Ihanaa viikon jatkoa kaikesta huolimatta <3
VastaaPoista