keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Mietteitä kaiken keskellä














Niin vain erikoinen ja kaikin tavoin mieliinpainuva maaliskuu vaihtui huhtikuuksi.  Eipä sitä olisi etukäteen uskonut, mitä kaikkea se piti sisällään ja miten suuria ja mullistavia, tavallista talliaistakin koskettavia asioita, jokin pieni virus voi saada aikaan?  Välillä tuntuu, että onko tämä kaikki tottakaan, vai jotain pahaa unta, joka jatkuu aina vain.

Meidän elämää korona ei vielä ole sen kummemmin haitannut, molemmat käymme töissä  ja töiden jälkeen kaupassa. Käsiä pesemme kyllä tiuhaan tahtiin, mutta desinfektio ainetta en ole ostanut.

Äidin luona vierailut ovat kiellettyjä, koska äiti kuuluu iältään ja sairauksiltaan riskiryhmään. Viime viikolla vein kuitenkin äidille kauppatavarat, joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä, ilman minkäänlaisia turvavälejä. Lähdettyäni kotoa, halasin äitiä, koska teen aina niin, vasta autossa, matkalla kotiin, tajusin, ettei niin olisi ollut hyvä tehdä.

Korona koskettaa siis monia juttuja, joita ei heti hoksaakaan.
Nyt olemme jännittäneet Jarin kanssa, laitetaanko rajat ruotsiin kiinni siellä töissä käyviltäkin? Jos niin tehdään, koskettaa se silloin mieheni yritystäkin.  Rajan toisella puolella kun on maanrakennus ja auraushommia tehnyt jo jonkin aikaa.

Nyt on kuitenkin parasta elää vain päivä kerrallaan ja muistaa, että joskus tämäkin loppuu. Tärkeää on myös tehdä asioita, joista nauttii ja pitää eristyksissä olevista läheisistä huolta soittelemalla heille päivittäin. Toivoa ja rukoilla, että itse pysyisi terveenä perheen ja läheisten lisäksi.

Tästä kaikesta selvittyämme, osaamme toivottavasti arvostaa vieläkin enemmän elämän perusasioita ja olla niistä aidosti ja nöyrästi kiitollisia.

Itse olen tänään iloinen vapaapäivän viettelijä. Pitkän työputken jälkeen vapaalla olo tuntuu luksukselta. Kotona on ihanaa puuhailla ja olla vain. Tänään ajattelin sulatella pakasteen ja aloittaa sukan kutomisen ostamillani langoilla.
Lenkilläkin voisi käydä ja moni hyvä sarja odottaa katsojaansa. Jotain hyvää ja terveellistä syötävääkin voisi kokata ja kuunnella musiikkia kuulokkeet korvilla uppoutuneena ihan omaan maailmaan. 

Niin ja aprillatakin voi, onhan huhtikuun ensimmäinen. Jostakin syystä se ei vain tunnu nyt kovin hyvältä ajatukselta, tai toisaaltahan se voisi piristääkin, nyt niin rajoittunutta elämän tilannettamme?

Kaikesta huolimatta, pitäkäähän itsestänne ja läheisistänne parasta huolta, kyllä tämä tästä.♥


- Sari

12 kommenttia:

  1. Halaaminen on niin luonnollinen reaktio, että sitä muistaa vasta kun on jo kapsahtanut kaulaan :) Hyvä, että ootte olleet terveinä ja muutoinkin kaikki mallillaan.

    Iloa huhtikuuhun ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, saa olla kyllä kiitollinen, että ollaan kaikki terveinä pysytty.

      Iloista huhtukuuta sinnekin ♥

      Poista
  2. Teillä on kaunis koti <3 Olet ottanut kauniita kuvia <3 Jotenkin olo on jotenkin helpottunut, että ollaan huhtikuun puolella. Vaikka koronan suhteen Kainuuseen on ennustettu haastavampia aikoja kesäkuulle. Moni asia muuttui, arki muuttui. Tästä selvitään! Kaikkea hyvää teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja, kiitos ♥
      Kevät antaa energiaa ja tuo iloa auringon paisteellaan tähän outoon aikaan, tästä selvitään kyllä!

      Kaunista sunnuntaita ♥

      Poista
  3. Haleja sinne täältä ja yritetään pitää itsestä ja toisistamme hulta <3

    VastaaPoista
  4. Kyllä maailma kääntyi hetkessä!
    Joudumme jokainen uusiin tilanteisiin, joihin emme ole varautuneet. Onneksi tätä ei kestä ikuisesti.
    Voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että kaikki muuttui niin äkkiä, saa ihmettelemään! Luonnon voimat ovat suuria ja ollaan aika pieniä niiden jyllätessä. Nyt on hyvä aika pysähtyä ja nauttia keväästä ja auringosta, sitä ei kukaan meiltä vie!

      Voi sinäkin hyvin ♥

      Poista
  5. Toivotaan että tämä ikävä tilanne olisi pian ohitse ja pääsemme kaikki taas siihen normaaliin arkeen kiinni.

    Aurinkoista Palmusunnuntaita ♥

    VastaaPoista
  6. Minustakin tämä vallitseva tilanne tuntuu jotenkin tosi epätodelliselta. Käyn itse töissä ja kaupassa, joten arki ei ole suuremmin muuttunut. Kaupassa tosin ei ole niin paljon ihmisiä ja jotkut hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Toivon sydämeni pohjasta että tämä olisi pian ohi. Kaipaan ihmiskontakteja. Minäkään en riskiryhmään kuuluvan äitini luo pääse käymään. Se harmittaa.

    VastaaPoista
  7. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja piakkoin tämäkin on muisto vain.
    Kaikkea hyvää sulle ihanuus ja mukavaa pääsiäistä ♥

    VastaaPoista

Kiitos kun vierailit blogissani, jokainen kommentti on minulle tärkeä.