lauantai 12. lokakuuta 2019

Laiska lauantai




Leppoisaa lauantai iltaa.
 
 
 
Teki niin kovasti mieli kirjoittaa, niin eihän siinä muu auttanut, kuin tulla tänne blogiin. Jännää, että mulle kirjoittaminen ja valokuvaaminen toimivat niin hyvin rentouttavina juttuina.
 
 
Päiväkin on ollut tänään aika rento. Kaupassa käyntiä,
ruuan laittoa, yhdet päikkärit ja Syke sarjaa nauhoitukselta.
 
 
 
Nuuskukin on toipunut hienosti pari viikkoa sitten tehdystä toimenpiteestä. Vaikka etuhampaita ei enää alhaalla ole, maistuu ruoka silti yhtä hyvin kuin ennenkin ja hauveli on muutenkin taas entisensä.

Eilen ajelin kotiin Lompolosta, jossa vietimme äidin ilona tyttären ja pikku pojan kanssa pari yötä. Mukavaa, kun nyt on aikaa yhdessäoleiluun niiden tärkeimpien kanssa.


 Sää on ollut pilvinen ja harmaa tänään ja päivällä satoi vähän räntää. Pysyvät lumetkaan eivät varmaan kovin kaukana ole.


 Viikonloppu jatkuu rauhallisissa merkeissä saunoen, lepäillen ja ehkäpä vähän ulkoillen. Viikolla aloittamani haravointi operaatiokin odottelee tuolla.  Saapanähdä, jatkanko sitä ollenkaan, vai annanko lehtien suosiolla odottaa kevääseen, niin kuin aina ennenkin?
 
 
Mitäs teidän lauantaihin kuuluu?
 
- Sari

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ensimmäistä kertaa




Hei ja mukavaa maanantaita!
 
 
Ja terkkuja Levin upeista maisemista, joissa vietimme pidennetyn viikonlopun Jarin ja Nuusku hauvelin kanssa.
Loma tuli kyllä tarpeeseen, varsinkin miehelleni, jonka viimeisestä irtiotosta olikin jo aivan liian pitkä aika. Nyt ovat akut latautuneet ja matkalaukut tyhjennetty, pyykkikone laulaa ja herranjestas, kuinka mukavalta tuntuu olla taas kotona.
 
Mutta vielä hetkiseksi viime viikkoon, jolloin sain mieluisan ja kauan odotetun pikku yökyläilijän mummilaan, 
ihan ensimmäistä kertaa <3
 
 
 
Voi miten mukavaa meillä olikaan, kaksi yötä, jotka pikkuinen äitinsä kanssa meillä vietti, menivät vain niin kovin nopeaan.
 
  
Tyttären kanssa lämmiteltiin ulkosaunaa kumpaisenakin iltana ja jätettiin pikku poitsu papan huomaan. Käytiin vaunuilemassa, leivottiin maailman helpoimpia keksejä ja tehtiin pätkis kakku, jonka myötä otettiin kunnon suklaaöverit.
 
 

Syliteltiin pikkuista ja ihasteltiin hänen nöpö nenää, pikkuisia varpaita ja sormia ja mietittiin ketä hän muistuttaa eniten.
 

 
Iso mummikin kävi ihastelemassa pikkuista.
 
 



Pääsin tositoimiinkin vaihtelemalla vauvalle vaippoja 
ja antamalla toisinaan äidinmaidon korviketta pullosta ja sylittelemällä pikkuista.
Näin tytär sai hetken aikaa levähtää, tai nukkua.

Pieni ihminen on vienyt mummin ja papan sydämet ihan mennessään ja koko ajan vain haluttaa kuulla,
mitä pikkuiselle kuuluu?

Tyttären äitiyttäkin katselin ihaillen, niin hyvin hän 
oli jo omaksunut uuden, tärkeän roolinsa.


Kaikkea hyvää viikkoonne <3

- Sari
 

tiistai 1. lokakuuta 2019

Lokakuun eka



Moikkelismoi tiistaihin!
 
 
Ja hei, se on lokakuu nyt, vaikka vastahan hikoiltiin niitä heinäkuun helteitä. Tuntuu, ettei siitä ole aikaakaan, kun otettiin aurinkoa valion hiekoilla ja pulahdettiin aina välillä jokeen vilvoittelemaan. No, minkäpäs sitä ihminen ajan kululle voi, muutakuin yrittää pysytellä mukana.
 
 
Päivä on ollut moninainen, siihen on kuulunut iloa ja surua, sääliä, vihaa ja paljon rapsutuksia. Startattiin nimittäin heti aamusta auton nokka kohti Rovaniemeä ja eläinlääkäriasemaa. Nuuskun hammastarkistuksen yhteydessä pikku raukalta poistettiin yhdeksän hammasta ja nyt on suu tikkejä täynnä. Nukutuksesta toinen on vielä aivan töttöröö, eikä osaa oikein muuta, kuin istua ja ihmetellä.
 
 
Syliä ja rapsutuksia pikku reppana on saanut.
Onneksi koiralla on enemmän hampaita kuin ihmisellä, joten vielä niitä onneksi on paljon jäljellä. Hampaiden poiston syy oli paha ientulehdus, joka oli edennyt jo ientaskuun ja osittain hampaat jo liikkuivat.
 
 
Kun ootettiin hauvelia eläinlääkäristä, poikkesin kirpulla ja löysin nämä ihanat maisema lautaset. Puoli tusinaa maksoi vain yhdeksän euroa, arvatkaapa vain, olinko happy, näitä autoon kantaessani.
 
 
Olen etsiskellyt samankaltaisia ruokalautasia sinivalkoisina, mutta onneksi nyt kohdalle sattuivat nämä ihanuudet ja värien puolesta passaavatkin meille oikein hyvin.
 
 
Surulliset uutiset Kuopiosta pysäyttivät taas pohtimaan tätä maailmaa ja sen julmuutta. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan?  Siispä pidetäänkin toisistamme oikein hyvää huolta.
 
 
Joskohan tuo pikkuinen saattaisi syödä jotakin?  Pehmeillä ruuilla mennään parit ekat viikot, etteivät tikit suussa aukene ja pääsevät kunnolla paranemaan.


- Sari
 

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Sateinen sunnuntai



Heippa!
 
 
Täällä sunnuntai alkoi hyvin nukutun yön jälkeen muutamalla kupposella kahvia ja tuttuun tapaani keittelin itselleni myös kaurapuuron. Noilla eväillä päivä yleensä lähtee hyvin käyntiin, mutta tänään olisi kyllä nukuttanut pidempäänkin, liekö syynä niin mahdottoman pimeä 
ja sateinen sää?
 
 
Syksy on todellakin tullut ja kotipesää tekee mieli rakentaa.
Mitään uutta sisustus rintamalla ei kuitenkaan ole tapahtunut. Harvoin tulee enää tätä nykyä osteltua tavaraa hetken mieli johteesta, vaan hankinnat tapahtuvat vasta pidemmän harkinnan jälkeen.
 
 
Kummemmitta harkinnoitta halutti kuitenkin ostaa kotiin leikkokukkia täksi viikonlopuksi ja hyvä valinta, josta on pitkään iloa, ovat nämä neilikat, tällä kertaa valkoisina.
 
 
 
Viikonloppu on mennyt pääosin laskuja Jarin kanssa tekiessä. Kesän aikana olen opetellut tämänkin taidon ja hyvä on, kun voin miehelleni apuna firman asioissa olla.
 
 
 
Tällä hetkellä olen kesälomalla, sairausloman päätyttyä puolen kuun tienoilla. Edessä on loman jälkeen jotakin aivan uutta, sillä sanouduin irti entisestä työstäni, sen muututtua ihan erilaiseksi. Nyt oli hyvä hetki hypätä pois oravan pyörästä, katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Luottavaisin mielin uskon kyllä tulevaan, sillä asioillahan on tapana järjestyä.
 
Harmaus sen kun jatkuu vain ja uunissa muhii lasagne, johon lisäilin kokeeksi vähän auraa ja kesäkurpitsaa, sekä loput juustonjämät. Pino vohveleita odottaa myös syöjiään, joista yksi kotiutuu piakkoin ja lähtee taas, armeijan harmaisiin. 
 
Tulevasta viikosta tuleekin ihana, sillä saamme alkuviikosta pikku nyytin ensimmäistä kertaa mummilaan. Loppu viikko vietellään sitten Levin maisemissa ruskan eri sävyjä ihaillen ja rentoillen.


Leppoisat sunnuntain jatkot sinne ruutujen
toiselle puolelle <3


- Sari
 
 
 

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Keltainen laukku



Sunnuntaita!
Aamu valkeni kylmänä ja yöllä on ollut pakkasta, siitä kertovat vielä puolenpäivän aikaankin kuuraiset portaat ja katot. Piristävää on kuitenkin auringonpaiste, joka saa ruskan värit hehkumaan ja tekee tästäkin vuodenajasta
niin kauniin.



Vauva huumasta hieman hilliintyneenä, ajattelin näyttää teille tänään laukkua, jonka tilasin tässä taannoin Glitteriltä. Laukku on tumman keltainen ja sopii mielestäni hyvin syksyyn. Reippaan kokoinenkin se on, joten siihen mahtuu kaikenlaista tarpeellista, mitä meidän naisten käsilaukuissa nyt on tapana olla.



Minulle pari tärkeää juttuakin siitä löytyy, nimittäin sivutasku, johon on näppärä laittaa vaikka auton avaimet, tai muuta nopeasti esiin otettavaa. Laukussa on myös hyvä olla reilun kokoiset olkaimet jotta sen saa heitettyä hyvin olalle, oli vaatetta enemmän tai vähemmän päällä.


Muita syksyn juttuja en juuri olekaan ostellut, enkä koe niitä tarpeelliseksi hankkiakaan, sillä kaapit ovat täynnä jos minkälaista takkia ja huivia.


Onko sinulle jotain, mitä olet hankkinut tähän syksyyn,
tai aiot hankkia?
Pirteää syyssunnuntaita!
- Sari

perjantai 20. syyskuuta 2019

Lapsenlapsi



Perjantai huomenta rakkaat lukijani.

Tässä hän nyt on, ensimmäinen lapsenlapseni <3 <3 <3


Miten pieni ja suloinen ja yhtäaikaa niin rakas ja täydellinen hän onkaan?


 Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon tätä pientä rakastan <3

 
 Pikku kulta vei mummin ja niin kyllä myös papan ja koko suvun mennessään...


Niin viaton, puhdas ja hyvälle tuoksuva, pieni nyytti <3


Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että saan olla mummi tälle pikkuiselle.


Eilen ajelin kotiin tyttären perheen luota ja nyt
jo kova ikävä pikkuista. Hän oli kasvanut kovasti ja 
on tänään jo kaksi viikkoinen.


Lapsenlapsi tuo elämään uudenlaista potkua ja miten mielenkiintoista onkaan seurailla hänen kasvuaan.


Kaikkea hyvää perjantaihinne!


- Sari

perjantai 13. syyskuuta 2019

Tunteiden vuoristorataa



Heipähei pitkästä aikaa!
Ja oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille jokaiselle.


Viime postauksesta onkin jo melkein kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta olen viettänyt tyttären hauvelia hoidellen Kemissä, tyttären joutuessa viime viikon alussa sairaalaan, kun vauveli ilmoitti tulostaan.


 Viikko olikin melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä olin innoissani, sitten melkein menetin toivoni. Pelkäsin pahinta, itkin ja rukoilin, että kaikki menisi hyvin, odottelin ja odottelin, kunnes lopulta aamuyön pimeinä tunteina säpsähdin kännykän viestiin, joka kertoi minusta tulleen mummin.

Tytär sai pienen, suloisen pojan viime perjantaina. Voi sitä onnen tunnetta, kun hän viimein syntyi <3  Onnen ja helpotuksen kyynelillä ei ollut rajaa, kun kaikki meni hyvin ja sekä vauveli, että tuoreet vanhemmat voivat hyvin.


Sain nauttia vielä kaksi päivää ja kaksi yötä vauvasta, kun hän viimein kotiutui. Vaavi viettelikin pitkiä aikoja mummin sylkyssä ja vei minut kyllä mennessään, niin ihana hän on <3
Tuoreet vanhemmatkin olivat jo hienosti omaksuneet tärkeät roolinsa ja oli mukavaa seurailla pikku perhettä ja oman tyttären äitiyttä. Monta kertaa silmäkulma kostui, kun katselin heidän hoitelevan pikkuista nyyttiä, samalla muistuivat mieleen omien lasten vauva-ajat.

Bumba koira otti myös uuden perheenjäsenen hyvin vastaan ja oli innokkaana hoitajana mukana joka paikassa.

Täytyy tunnustaa, että olen kai itsekin nyt vähän höyrähtänyt, tämä mummiksi tulo on jotakin niin hienoa. Vauveli pyörii koko ajan mielessä ja kun tytär soittelee, haluan kuulla ihan kaiken, mitä vauvalla kuuluu. Tällä hetkellä olen myös niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, nyt meitä on yksi enemmän <3


Kuvia vauvelista en vielä tänne laittanut, vaan nyt mennään näillä kotikuvilla, uusilla kuivakukilla ja vanhoilla jo tutuksi tulleilla nurkilla. Nurkat on sentään tänään imuroitu ja pesty, joten viikonlopun voi aloittaa suhteellisen puhtoisessa kodissa. Vielä kun karjalanpaistikin muhii uunissa ja kaapissa on yksi sipsipussi, sekä puolikas Fazerin sininen ja illemmalla Vain elämää ei asiat ole yhtään hullummin, päinvastoin. Uusi käsityökin on aloiteltu ja arvaattekin varmaan, kuka 
sen saa? Vauvelillehan siitä on vaunupeitto valmistumassa.


Parhainta perjantaita!

- Sari








sunnuntai 1. syyskuuta 2019

En ole koskaan, oletko sinä?




Suloista sunnuntaita
 
 
Ja oikein hyvää alkanutta syyskuuta teille kaikille, nyt on sitten virallisesti syksy. Tämän syksyn myötä meistä tulee Jarin kanssa isovanhempia ja elämä muuttuu taas asteen  erilaisemmaksi,ihanaan ja odotettuun suuntaan tottakai.
H-hetki on koska tahansa!

Tänään nappasin haasteen Maaritin inspiroivasta blogista
 
 
 
En ole koskaan...

- Sukeltanut ja pelkkä ajatuskin siitä, saa voimaan pahoin, voin vain kuvitella, miten kauhea ahtaanpaikan kammo minulle tulisi veden alla.

- Tehnyt voileipäkakkua, monesti olen aikonut, mutta aina se on jäänyt. Voileipäkakut ovat suurinta herkkuani, varsinkin lohikakku.

- Käynyt yksin ulkomailla, jos tuossa Ruotsin puolella käyntiä ei lasketa.
En uskaltaisi, enkä haluaisi matkustaa yksin kauas, paljon mukavampaa se on jonkun toisen kanssa.
 
 
- Polttanut tupakkaa, enkä käyttänyt savuketta edes 
huulilla. Tästä asiasta olen tyytyväinen, varsinkin kun on huomannut, kuinka vaikeaa tupakasta on päästä eroon.
 
- Syönyt ikinä rapuja, sellaisia isoja, joita rapukekkereillä syksyisin syödään.
 
 
- Sietänyt sotkua tai epäjärjestystä. Minusta on ihanaa, kun koti on siisti. Joka viikko viikkosiivoilenkin ennen viikonloppua, jotta puhtoisesta kodista saa kunnolla nauttia.
 
- Pitkävihainen, haluan sopia nopeasti ja jatkaa elämää.
 
 
- Matkustanut Europpaa kauemmaksi, haluaisin kyllä, mutta Jari ei halua istua lentokoneessa pitkiä aikoja.
 
- Käynyt kynsihuollossa.
 
- Tykännyt matematiikasta, kemiasta, tai fysiikasta, YÖK!
 
- Värjännyt hiuksiani mustiksi. 
 
- Saanut pidettyä pudotettua painoani samoissa lukemissa, vaan aina se on noussut, hiljalleen ja varmasti, argh!
 
 
- Tykännyt hiihtämisestä, tai juoksemisesta, jalkapallon  pelaamisesta,  sählystä puhumattakaan, YÖK, YÖK!!!
 
- Ymmärtänyt ihmisiä, jotka kadehtivat toisia, tai toisten omaisuutta.
 
- Tykännyt oluesta.
 
- Omistanut suuntavaistoa, eksyn helposti ja vaikka minne!!!

- Osannut ajaa autolla kaupungissa, mulla on tietyt reitit, minne osaan.

 
 
Siinäpä nyt joitain juttuja, mitä en ole koskaan tehnyt.
Varmasti monta jäi tuosta pois, kun ei nyt tullut mieleen.
 
Nappaapa haaste tästä, jos tahdot!
 
Nyt naaman laittoon ja kauppaan.
 
 
- Sari 

perjantai 30. elokuuta 2019

Sohvapöytä




Ihanaa perjantaita!



Päivä valkeni harmaana ja sateisena, aamulla olisi uni maistunut, niinkuin aina sateen ropistessa, mutta nousin kuitenkin hiljalleen kahvin keittoon. 

 
Eilisen viikkosiivouksen myötä mieli kaipasi vaihtelua ja kun ei järkkää halunnut muuttaa, niin sohvapöytää sitten ainakin...


Hain alakerrasta tuon vanhan ikkunanpokan ja parista puulaatikosta sain pöydälle jalat, joita jatkoin vielä pikku pinolla sisustuslehtiä.


Tuohan tuokin aivan kivaa vaihtelua ja pidemmälle pöydälle  on hauska tehdä asetelmia.


Lompolon reissulta löysin jo kukkineita koiranputkia, ovat
minusta kivan näköisiä näissä pulloissa.


Näin sateisena päivänä on tullut puuhailtua kaikenlaista sisätiloissa, olen leiponut hiivapullaa ja valmistellut ruokia, kun poikakin pääsee lomille armeijasta.

Vielä ajattelin huristella kauppaan, jotakin pientä herkkua hakemaan, niin saa olla rauhassa huomisen ja keskittyä 
vain oleelliseen, eli nautiskeluun.

Ja kuinka olenkaan odotellut tätä päivää, kun
alkaa taas Vain elämää, se on kyllä yksi lemppari ohjelmista.


Rentoa perjantaita ja ihanaa viikonloppua! 


T. Sari

tiistai 27. elokuuta 2019

Raiteiltaan lähtenyt kirjoitus



Aurinkoista tiistaita

ja terkkuja täältä meidän uus vanhasta keittiöstä.






Viime aikoina muutamat ystävämme ovat uusineet keittiöitään ja vääjäämättä sitä vähän itsekin haaveilee uudesta kodin sydämestä. Meillähän tämä köökki on ihan alkuperäinen, mitä nyt vähän olen sitä maalaillut. Hana
on mennyt vaihtoon ja jotakin pientä siltä väliltä on uusittu.


Keittiö remonttia meille ei nyt kuitenkaan ole tulossa vähään aikaan, enkä kyllä oikeasti edes tietäisi, millaisen keittiön haluaisin, sillä vaihtoehtoja on lukemattomia.
Vaaleat ja toisaalta taas tummemmat, osittain mustatkin keittiöt miellyttävät silmää.

 Liian modernia tai askeetontakaan keittiötä en haluaisi, vaikka silti ihailen toisten niin sisustamia tiloja.


 Joskus olen miettinyt, etten laittaisi unelmieni keittiöön yläkaappeja ollenkaan, vaan ne korvattaisiin avohyllyillä.
Toisaalta taas olen pohtinut avohyllyjen ja niissä olevien tavaroiden puhtaana pitämistä. Olisiko se jokapäiväistä hinkkaamista ja entäpä ne hyllyllä olevat tavarat? Eikö niidenkin kuulu olla sieviä, kun näkösällä ovat, kaappeihin kun voi huoletta laitella eriparikuppia sun muuta.

Kuulisin mielelläni teiltä, joilla keittiössä on avohyllyjä
niiden toimivuudesta ja puhtaana pitämisestä?




Parempi  vain siis elelläkin vielä muutama vuosi vanhan köökin kanssa, kun ei osaisi kuitenkaan päättää, millaisen uuden haluaa. Eikä tässä vanhassa mitään vikaa ole, kaikki toimii mallikkaasti ja tilaakin on riittävästi.
 Tasoja täytynee vain jossain kohtaa taas hieman hioa ja maalailla, mutta se on pikku juttu se, eikä maksa maltaita.

Alunperin minun piti muuten kertoa teille meidän tulevasta päivästä, mutta jostakin kumman syystä kirjoittelu lähti jo alkuteksteissä raiteiltaan. Näinkin näköjään voi käydä, mutta liekö tuo niin vakavaa?

Ja päivän suunnitelmat menivät muutenkin hetki sitten ihan uusiksi, kun Nuuskun eläinlääkärissä käynti Rovaniemellä peruttiin ja aika vaihtui myöhemmäksi ajankohdaksi. Siispä kotoillaan tämä päivä ja keksitään jotakin muuta tekemistä. Lenkkeilyä, kesäkukkien pois heivaamista, kaupassa käyntiä, leipomista, pikku huonekalumarssia siis luvassa tänään, tai ainakin jotakin nuista.


Täällä paistaa aurinko ja kesä on palannut
hetkeksi takaisin.

Kaikkea hyvää päiväänne <3

- Sari