Sunnuntaina nenä oli tukossa ja olo oli muutenkin jotenkin outo. Silmiä vetisti, väsytti, eikä oikein mitään haluttanut tehdä. Sohva veti puoleensa ja ihmettelin mikä minua oikein vaivaa? Edellisenä yönä oli tullut nukuttuakin melkein kellon ympäri.
Venyin päivän siis sohvalla, kunnes illalla, ennen nukkumaan menoa, hoksasin tehdä koronatestin. Testi näytti positiivista ja tajusin heti saaneeni tartunnan tyttäreltäni, joka oli tehnyt positiivisen testin pari päivää aiemmin.
Täytyy myöntää, että jännitin tilannettani melkoisesti. Lähinnä sitä, millaisena oireet minulle tulisivat? Tytär sairasti koronan aika rajuna, korkea kuume, kova päänsärky, lihaskipu ja voimattomuus, yskä ja tukkoisuus piinasivat häntä muutaman päivän ajan. Päänsärkyyn ja kuumeeseen hänellä ei Buranat, tai Panadolit auttaneet. Tautia tyttärellä kesti kolme päivää, sitten hän toipui ja pääsi todenteolla hoitamaan pieniä poikia, joista 3-vuotiaalla todettiin myös korona.
Minun oireet olivat paljon lievemmät, olinhan saanut yhden rokotteen enemmän kuin tytär. Itse kärsin edelleen tukkoisesta olosta, pahankuuloisesta yskästä, voimattomuudesta, väsystä ja jalkojani särjee kummallisella tavalla. Myös maku- ja hajuaisti on kadonnut. Kuume kävi korkeimmillaan 37.6 mutta minulle se kyllä on ihan riittävästi, olen aivan caput, jos lämpö on hiukan 37asteen yläpuolella.
Tänään on sairaspäivä kolme, istuskelen ja makoilen vuoron perään. Olen päättänyt ottaa hiljalleen nämä päivät ja sairastaa tämän kenkun, kauan pelätyn taudin kunnialla loppuun. Niin, ettei se pääse pesiytymään esimerkiksi keuhkoihin, kun minulla on astma diagnoosi.
Teetä, telkkaria, päikkäreitä, buranaa, joka minulle onneksi auttaa, astmapiippuja ja hiljalleen oleskelua. Siitä on nämä päivät tehty. Jari ei ole vielä sairastunut, mutta katsotaan, miten hänen käy?
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille ♥
-Sari
