Olohuoneen uusi järjestys

Suloista sunnuntaita.

 

Pakkaspäivien vietto sisätiloissa jatkuu ja tänään 
halutti niin kovasti möbleerata, etteihän siinä auttanut muu kuin tarttua tuumasta toiseen. Olkkarin järjestystä en olekaan aikoihin muutellut, eikä nytkään tapahtunut mitään sen isompaa. Toinen olkkarin sohvista vain vaihtoi paikkaa nojatuolin ja hyllykön kanssa.  Kivasti tuo pienikin
muutos piristi.

 

Huonekalu marssin ollessa kuumimmillaan ihailin auringon valoa ja pihamaan puita ja pensaita lumipuvussaan. Uloskin olisi haluttanut kuvailemaan ja tallentamaan nuo maisemat, niin kaunista. Joku päivä sen kyllä teenkin, ihan varmasti!

Edessä vielä kaksi vapaata, joista toisena ajattelin ajella Lompoloon äidin luo. Äidin kunto ei vieläkään joulun aikaan ilmaantuneen flimmerin jälkeen ole täysin kohentunut ja ensi viikolla käymmekin erikoislääkärin vastaanotolla. 

Tänään ollaan muuten herkuteltu tortilloilla ja illemmalla täytyy taas saatella poika armeijan harmaisiin.

Kylläpäs teksti lähti taas rönsyilemään, vaikka uudesta järkästä piti vain kirjoitella.

Mitäs muuten tykkäät pikku muutoksesta?

Ihanaa sunnuntain jatkoa teille jokaiselle ja jaksuja

ensi viikkoon <3

 - Sari

Pakkaspäivän puuhailut

Leppoisaa lauantaita.

 

 

Mittari näyttää yli kahtakymmentä pakkasastetta, mutta tuntuu kyllä kaksinverroin kylmemmältä kylmän vinkan puhaltaessa. Päivä onkin kulunut sisätiloissa leivinuunia lämmitellen ja pienesti puuhastellen.

 

Aamulla tarkoituksena oli alkaa maalailla keittiön välitilan kaakeleita, mutta harmikseni

olin kiireen keskellä valinnut maaliksi aivan liian tumman sävyn. Liesituulettimen yläosan sillä jo ehdin sutia, mutta annetaan silmän nyt vähän totutella ja tuumaillaan sitten mitä tehdään?  Tiilikuvio välitilassa hieman kyllästyttää.

 

Sohvalle on eksynyt yksi hempeän värinen tyyny.  Löytö muutaman vuoden takaa ihanasta pikku putiikista. Päivän jatkumisen jo todellakin huomaa, kevättä kohden siis mennään.

 

 

 

 Päivä on kulunut kotihommeleita tehden, kaupassa käyden ja ruokaa laitellen.

Nuita kaikkia arkijuttuja on niin kiva tehdä, ilman kiirettä, ihan omaan tahtiin.

 

Viikonloppua viettelemme kaksin, Nuusku tietysti seuranamme. Pojan saamme taas pistäytymään kotona huomenna, ennen armeijan harmaisiin astumista ja tytär aikoi tulla pariksi yöksi ensi viikolla. Arvatkaapas vain, kuinka odotellaan aina lasten käyntejä, ovat ne vaan aina niin ihania ja tärkeitä hetkiä.

 

 Ilta jatkuu täällä leppoisasti saunalla ja sohvalla rentoutuen, tv.tä katsellen 

ja jotain pientä herkkua napostellen.

 

 

Miten sinun lauantai on kulunut?

 

 

- Sari

Viisi aihetta kiitollisuuteen

Lauantai iltaa ihanat!

Tuletko koskaan ajatelleeksi asioita joista olet kiitollinen? 

Asioita, jotka saavat sinut hymyilemään, asioita, joita muistellessa sydämesi lyö  tuhatta ja sataa. Asioita, joista voimaannut ja jotka kantavat sinua läpi

niiden huonompienkin päivien. 

Useinhan tulee etsittyä vain niitä valittamisen aiheita, niin kotona
kuin töissäkin sen sijaan, että keskittyisi enemmän siihen, mistä 
voisi olla kiitollinen.  Itsekin sorrun tuohon viimeksi mainittuun
valitettavan usein.

Minultakin löytyy monia aiheita, mistä olen kiitollinen. Aina aiheiden ei tarvitse olla niin isoja, vaan kiitollinen voi olla pikku jutuistakin, vaikkapa 
auringon valosta tai hymystä, jonka saat kaupan kassajonossa.

Jos nyt kuitenkin täytyy rajata kiitollisuuden aiheet viiteen, ovat
ne minun kohdallani.

Perhe, joka on minulle aivan kaikki kaikessa. Omalta perheeltä
saa tukea ja kannustusta. Olen niin kiitollinen, että voin olla äiti 
tytölle ja pojalle. Kiitollinen olen myös huolehtivasta ja kultaisesta miehestäni.
Perheeseemme kuuluvat myös sekä minun, että Jarin puolen läheiset.

 

Terveys, jota välillä pitää itsestäänselvyytenä, mutta jonka menetettyään
tekisi vaikka mitä saadakseen sen takaisin. Terveyttä ei voi ostaa rahalla.

 Koti, joka on minulle maailman rakkain paikka. Turvasatama, jonne voi
purjehtia piiloon maailman pahuutta ja jossa voit olla juuri se, oma itsesi.
Myös Lompolon lapsuuden koti kuuluu tähän mukaan.

Työ, josta tykkää ja joka mahdollistaa asioita.
Luo rytmiä arkeen ja jonka avulla tutustuu uusiin ihmisiin.

Ystävät, joita ilman olisi tylsää ja joilta saat apua

ja tukea.

Mullapas taisi tulla samat kiitollisuuden aiheet kuin Jaanallakin
 jolta sain tämän haasteen. 

Kiitos Jaana tästä, välillä tekee hyvää pysähtyä pohtimaan
kiitollisuutta.



Vapaasta viikonlopusta, mitä juuri nyt vietän, olen myös tällä
hetkellä super kiitollinen.

( kuvissa muuten tyttären suloinen hauveli)

En viskaa haastetta nyt kenellekään, mutta täältä sen voi napata
ja pohtia omia kiitollisuuden aiheita, jos haluaa.

Ihanaa lauantaita ja viikonloppua jokaiselle <3


- Sari

Hylly

Lumiset maanantai terkut täältä!

Tänään vilautan teille muutaman kuvan yläkerran vessasta, jossa on jotain uutta.  Saimme tyttäreltä joululahjaksi ihanan hyllykön, joka pienen miettimisen jälkeen sai paikkansa vessasta.

Hyllyyn on kiva laitella kaikkea tarpeellista, tai tehdä siihen vaikka vaihtuvia

asetelmia, eihän vessankaan tylsä tarvitse olla, vai mitä?

Nyt hylly täyttyi minun ja Jarin tuoksuista. Hyllyllä kauniit hajuvesipullot
pääsevat oikeuksiinsa.

Hyllyn tytär oli tilannut Kärkkäisen verkkokaupasta.



Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!


- Sari

Perjantai kuulumisia

Huh hei, mitä haipakkaa tämä päivä on ollut!  Tännekin piti ehtimäni aikaisemmin päivällä, jolloin kuvistakin olisi tullut paljon parempia, mutta minkäs teet, kun kaikki hommat vain kasaantuu samalle päivälle, niin tehtävähän ne on. Tälläiset yhden päivän vapaat on vähän tämmösiä, juoksemisia paikasta toiseen.

Onneksi ehdin sentään siivoilla, sillä ilman puhdasta kotia, ei tule viikonloppua.

Vaikka vietänkin viikonlopun pääosin töissä, on minulle silti tärkeää, että koti on kunnossa ja tuoreet kukat maljakossa. Hah, no ei nyt sentään, mutta nyt on, löysin nimittäin tosi pirtsakoita valkoisia tulppaaneja ruokakauppareissulta ja näyttää siltä, että nämä yksilöt aukaisevat nuppunsakin.

Loppupäivä, tai ilta oikeastaan kulunee lepäillen ja tv.tä katsellen muutamien kynttilöiden loisteessa ja popcornien narskuessa suussa.

Ensi kerralla näytän teille yhden hyllyn, jonka pukki toi.

Nyt hei ja mitä parhainta perjantaita teille kaikille!

- Sari

 

Selkeyttä kiitos

Leppoisat lauantait!

Niin paljon kuin joulua rakastankin, rakastan myös joulun riisumisen jälkeistä selkeyttä ja tietynlaista avaruutta, mitä se tuo tullessaan.

Itse korjailin joulun pois uudenvuodenpäivänä, toisena päivänä siivoilin ja kolmantena järjestelin paikkoja. Vaihdoin keittiöön selkeämmät verhot ja karsin olohuoneesta ja keittiöstä turhia tavaroita. Muuttelin pienesineiden paikkoja ja putsailin keittiön kaappeja, siirtelin lamppuja ja siivosin vaatekaappini.

Toisaalta aivan turhia hommia, mutta niin hyviä mielenpiristäjiä.

Kaiken muuttamisen ja uusimisen jälkeen, teki vielä mieli vaihtaa olkkariin sohvatyynytkin, joten kaivoin alakerran kaapeista vanhat tyynynpäälliset esiin.

Viime kesän kuivuneet hortensiatkin pääsivät esille.
Harmikseni tulppaani kimppu, jonka ostin ei avannutkaan nuppujaan, 
vaan nuput kuivettuivat paikoilleen.

Tämän viikonlopun saan viettää vapaata ja hyvä niin, sillä täällä kotona on jos minkälaista puuhaa ja ihanaa on vain rentoillakin.


- Sari

Uusi vuosi

Mitä parhainta uutta, alkanutta vuotta teille rakkaat lukijani.

ISO KIITOS, että jaksatte aina täällä käydä lukemassa höpinöitäni

ja vielä kommentoidakin. Tämä rakas harrastus ei olisi mitään, ilman teitä,

tervetuloa mukaani myös tänä vuonna.

Vuoden ensimmäiset päivät ovat alkaneet vapailla. 

Olen lepäillyt, lenkkeillyt, tehnyt lumitöitä ja viettänyt aikaa äidin kanssa. 


Tänään siivosin joulun pois.

Kotiin tuli sen myötä roppakaupalla selkeyttä ja taas on ikäänkuin kevyempi hengittää, hassua, vai mitä?

Kynttelikköjen, tähtien ja muiden valojen lähdettyä, päivän valo pääsi

paremmin näkyviin ja aivankuin olisin jo huomannut sen jatkuneen? Kuvat
ehdin räpsiä vasta, kun pimeys oli jo laskeutunut, joten hämärä kuvia tarjolla jälleen, pahoitteluni siitä.

Alkanut vuosi toi jo ensimmäiset murheet ja huolen. Äidilläni todettiin 

nimittäin flimmeri eli sydämen eteisvärinä ja lääkkeistä huolimatta äidin olo ei ole vielä kunnolla parantunut.  Äiti asuu meistä n. 50 km päässä, Pessalompolossa hiljaisessa pikkukylässä, jossa ei juurikaan talviaikaan naapureita näy. Joten huoli äidin pärjäämisestä yksin siellä jäytää mieltä. Toivottavasti lääkkeet auttavat pian ja äiti voisi vielä asustaa rakkaassa kodissaan ja kotikylässään vuosia.

Löysin tulppaanejakin ja ne jos mitkä sopivat tähän hetkeen, kun joulu on jo kaapeissa ja kuusi varastoon pakattuna. Tulppaanit tuovat aavistuksen keväästä, jota kohden onneksi menemme.

Vielä kerran kiitos teille ja hyvää alkanutta vuotta!

- Sari