perjantai 20. syyskuuta 2019

Lapsenlapsi



Perjantai huomenta rakkaat lukijani.

Tässä hän nyt on, ensimmäinen lapsenlapseni <3 <3 <3


Miten pieni ja suloinen ja yhtäaikaa niin rakas ja täydellinen hän onkaan?


 Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon tätä pientä rakastan <3

 
 Pikku kulta vei mummin ja niin kyllä myös papan ja koko suvun mennessään...


Niin viaton, puhdas ja hyvälle tuoksuva, pieni nyytti <3


Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että saan olla mummi tälle pikkuiselle.


Eilen ajelin kotiin tyttären perheen luota ja nyt
jo kova ikävä pikkuista. Hän oli kasvanut kovasti ja 
on tänään jo kaksi viikkoinen.


Lapsenlapsi tuo elämään uudenlaista potkua ja miten mielenkiintoista onkaan seurailla hänen kasvuaan.


Kaikkea hyvää perjantaihinne!


- Sari

perjantai 13. syyskuuta 2019

Tunteiden vuoristorataa



Heipähei pitkästä aikaa!
Ja oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille jokaiselle.


Viime postauksesta onkin jo melkein kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta olen viettänyt tyttären hauvelia hoidellen Kemissä, tyttären joutuessa viime viikon alussa sairaalaan, kun vauveli ilmoitti tulostaan.


 Viikko olikin melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä olin innoissani, sitten melkein menetin toivoni. Pelkäsin pahinta, itkin ja rukoilin, että kaikki menisi hyvin, odottelin ja odottelin, kunnes lopulta aamuyön pimeinä tunteina säpsähdin kännykän viestiin, joka kertoi minusta tulleen mummin.

Tytär sai pienen, suloisen pojan viime perjantaina. Voi sitä onnen tunnetta, kun hän viimein syntyi <3  Onnen ja helpotuksen kyynelillä ei ollut rajaa, kun kaikki meni hyvin ja sekä vauveli, että tuoreet vanhemmat voivat hyvin.


Sain nauttia vielä kaksi päivää ja kaksi yötä vauvasta, kun hän viimein kotiutui. Vaavi viettelikin pitkiä aikoja mummin sylkyssä ja vei minut kyllä mennessään, niin ihana hän on <3
Tuoreet vanhemmatkin olivat jo hienosti omaksuneet tärkeät roolinsa ja oli mukavaa seurailla pikku perhettä ja oman tyttären äitiyttä. Monta kertaa silmäkulma kostui, kun katselin heidän hoitelevan pikkuista nyyttiä, samalla muistuivat mieleen omien lasten vauva-ajat.

Bumba koira otti myös uuden perheenjäsenen hyvin vastaan ja oli innokkaana hoitajana mukana joka paikassa.

Täytyy tunnustaa, että olen kai itsekin nyt vähän höyrähtänyt, tämä mummiksi tulo on jotakin niin hienoa. Vauveli pyörii koko ajan mielessä ja kun tytär soittelee, haluan kuulla ihan kaiken, mitä vauvalla kuuluu. Tällä hetkellä olen myös niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, nyt meitä on yksi enemmän <3


Kuvia vauvelista en vielä tänne laittanut, vaan nyt mennään näillä kotikuvilla, uusilla kuivakukilla ja vanhoilla jo tutuksi tulleilla nurkilla. Nurkat on sentään tänään imuroitu ja pesty, joten viikonlopun voi aloittaa suhteellisen puhtoisessa kodissa. Vielä kun karjalanpaistikin muhii uunissa ja kaapissa on yksi sipsipussi, sekä puolikas Fazerin sininen ja illemmalla Vain elämää ei asiat ole yhtään hullummin, päinvastoin. Uusi käsityökin on aloiteltu ja arvaattekin varmaan, kuka 
sen saa? Vauvelillehan siitä on vaunupeitto valmistumassa.


Parhainta perjantaita!

- Sari








sunnuntai 1. syyskuuta 2019

En ole koskaan, oletko sinä?




Suloista sunnuntaita
 
 
Ja oikein hyvää alkanutta syyskuuta teille kaikille, nyt on sitten virallisesti syksy. Tämän syksyn myötä meistä tulee Jarin kanssa isovanhempia ja elämä muuttuu taas asteen  erilaisemmaksi,ihanaan ja odotettuun suuntaan tottakai.
H-hetki on koska tahansa!

Tänään nappasin haasteen Maaritin inspiroivasta blogista
 
 
 
En ole koskaan...

- Sukeltanut ja pelkkä ajatuskin siitä, saa voimaan pahoin, voin vain kuvitella, miten kauhea ahtaanpaikan kammo minulle tulisi veden alla.

- Tehnyt voileipäkakkua, monesti olen aikonut, mutta aina se on jäänyt. Voileipäkakut ovat suurinta herkkuani, varsinkin lohikakku.

- Käynyt yksin ulkomailla, jos tuossa Ruotsin puolella käyntiä ei lasketa.
En uskaltaisi, enkä haluaisi matkustaa yksin kauas, paljon mukavampaa se on jonkun toisen kanssa.
 
 
- Polttanut tupakkaa, enkä käyttänyt savuketta edes 
huulilla. Tästä asiasta olen tyytyväinen, varsinkin kun on huomannut, kuinka vaikeaa tupakasta on päästä eroon.
 
- Syönyt ikinä rapuja, sellaisia isoja, joita rapukekkereillä syksyisin syödään.
 
 
- Sietänyt sotkua tai epäjärjestystä. Minusta on ihanaa, kun koti on siisti. Joka viikko viikkosiivoilenkin ennen viikonloppua, jotta puhtoisesta kodista saa kunnolla nauttia.
 
- Pitkävihainen, haluan sopia nopeasti ja jatkaa elämää.
 
 
- Matkustanut Europpaa kauemmaksi, haluaisin kyllä, mutta Jari ei halua istua lentokoneessa pitkiä aikoja.
 
- Käynyt kynsihuollossa.
 
- Tykännyt matematiikasta, kemiasta, tai fysiikasta, YÖK!
 
- Värjännyt hiuksiani mustiksi. 
 
- Saanut pidettyä pudotettua painoani samoissa lukemissa, vaan aina se on noussut, hiljalleen ja varmasti, argh!
 
 
- Tykännyt hiihtämisestä, tai juoksemisesta, jalkapallon  pelaamisesta,  sählystä puhumattakaan, YÖK, YÖK!!!
 
- Ymmärtänyt ihmisiä, jotka kadehtivat toisia, tai toisten omaisuutta.
 
- Tykännyt oluesta.
 
- Omistanut suuntavaistoa, eksyn helposti ja vaikka minne!!!

- Osannut ajaa autolla kaupungissa, mulla on tietyt reitit, minne osaan.

 
 
Siinäpä nyt joitain juttuja, mitä en ole koskaan tehnyt.
Varmasti monta jäi tuosta pois, kun ei nyt tullut mieleen.
 
Nappaapa haaste tästä, jos tahdot!
 
Nyt naaman laittoon ja kauppaan.
 
 
- Sari 

perjantai 30. elokuuta 2019

Sohvapöytä




Ihanaa perjantaita!



Päivä valkeni harmaana ja sateisena, aamulla olisi uni maistunut, niinkuin aina sateen ropistessa, mutta nousin kuitenkin hiljalleen kahvin keittoon. 

 
Eilisen viikkosiivouksen myötä mieli kaipasi vaihtelua ja kun ei järkkää halunnut muuttaa, niin sohvapöytää sitten ainakin...


Hain alakerrasta tuon vanhan ikkunanpokan ja parista puulaatikosta sain pöydälle jalat, joita jatkoin vielä pikku pinolla sisustuslehtiä.


Tuohan tuokin aivan kivaa vaihtelua ja pidemmälle pöydälle  on hauska tehdä asetelmia.


Lompolon reissulta löysin jo kukkineita koiranputkia, ovat
minusta kivan näköisiä näissä pulloissa.


Näin sateisena päivänä on tullut puuhailtua kaikenlaista sisätiloissa, olen leiponut hiivapullaa ja valmistellut ruokia, kun poikakin pääsee lomille armeijasta.

Vielä ajattelin huristella kauppaan, jotakin pientä herkkua hakemaan, niin saa olla rauhassa huomisen ja keskittyä 
vain oleelliseen, eli nautiskeluun.

Ja kuinka olenkaan odotellut tätä päivää, kun
alkaa taas Vain elämää, se on kyllä yksi lemppari ohjelmista.


Rentoa perjantaita ja ihanaa viikonloppua! 


T. Sari

tiistai 27. elokuuta 2019

Raiteiltaan lähtenyt kirjoitus



Aurinkoista tiistaita

ja terkkuja täältä meidän uus vanhasta keittiöstä.






Viime aikoina muutamat ystävämme ovat uusineet keittiöitään ja vääjäämättä sitä vähän itsekin haaveilee uudesta kodin sydämestä. Meillähän tämä köökki on ihan alkuperäinen, mitä nyt vähän olen sitä maalaillut. Hana
on mennyt vaihtoon ja jotakin pientä siltä väliltä on uusittu.


Keittiö remonttia meille ei nyt kuitenkaan ole tulossa vähään aikaan, enkä kyllä oikeasti edes tietäisi, millaisen keittiön haluaisin, sillä vaihtoehtoja on lukemattomia.
Vaaleat ja toisaalta taas tummemmat, osittain mustatkin keittiöt miellyttävät silmää.

 Liian modernia tai askeetontakaan keittiötä en haluaisi, vaikka silti ihailen toisten niin sisustamia tiloja.


 Joskus olen miettinyt, etten laittaisi unelmieni keittiöön yläkaappeja ollenkaan, vaan ne korvattaisiin avohyllyillä.
Toisaalta taas olen pohtinut avohyllyjen ja niissä olevien tavaroiden puhtaana pitämistä. Olisiko se jokapäiväistä hinkkaamista ja entäpä ne hyllyllä olevat tavarat? Eikö niidenkin kuulu olla sieviä, kun näkösällä ovat, kaappeihin kun voi huoletta laitella eriparikuppia sun muuta.

Kuulisin mielelläni teiltä, joilla keittiössä on avohyllyjä
niiden toimivuudesta ja puhtaana pitämisestä?




Parempi  vain siis elelläkin vielä muutama vuosi vanhan köökin kanssa, kun ei osaisi kuitenkaan päättää, millaisen uuden haluaa. Eikä tässä vanhassa mitään vikaa ole, kaikki toimii mallikkaasti ja tilaakin on riittävästi.
 Tasoja täytynee vain jossain kohtaa taas hieman hioa ja maalailla, mutta se on pikku juttu se, eikä maksa maltaita.

Alunperin minun piti muuten kertoa teille meidän tulevasta päivästä, mutta jostakin kumman syystä kirjoittelu lähti jo alkuteksteissä raiteiltaan. Näinkin näköjään voi käydä, mutta liekö tuo niin vakavaa?

Ja päivän suunnitelmat menivät muutenkin hetki sitten ihan uusiksi, kun Nuuskun eläinlääkärissä käynti Rovaniemellä peruttiin ja aika vaihtui myöhemmäksi ajankohdaksi. Siispä kotoillaan tämä päivä ja keksitään jotakin muuta tekemistä. Lenkkeilyä, kesäkukkien pois heivaamista, kaupassa käyntiä, leipomista, pikku huonekalumarssia siis luvassa tänään, tai ainakin jotakin nuista.


Täällä paistaa aurinko ja kesä on palannut
hetkeksi takaisin.

Kaikkea hyvää päiväänne <3

- Sari





keskiviikko 21. elokuuta 2019

Keskiviikko ja yksi käsityö




Aurinkoista keskiviikkoa!
 
 
 
 Tänään ja eilen sää meilläpäin on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin, sanoisinko jopa hetkittäin helteinen. Ja mikäpäs siinä, mukavaa, että lämpöä riittää myös elokuussa.


 Lämpöisiä päiviä edeltäneet sateet vain saivat kesäkukat kurjaan kuntoon ja osa niistä on jo laitettu pois. Kuumeisesti olenkin miettinyt, hankkiakko tyhjäksi jääneisiin kukkalootiin syyskukkasia, joita täälläkin kaupat ovat nyt pullollaan.


Sen sijaan tuota yllä olevan kuvan ostosta en miettinyt pitkään. Eräänä päivänä päähän pälkähti vain ajatus kutomisesta, tosin sitä, mitä kudon, ei tarvinnut miettiä lainkaan, sillä olen aivan surkea käsitöissä. Ainoa, mitä osaan, on oikein ja nurin kutominen, niinpä vaihtikseksi ei jäänyt muuta kuin kaulahuivi. Kun päheän värinen lankakin löytyi, pääsin tuumasta toimeen ja hyvinhän tuo lähti menemään.



Puikkojen kilinän lomassa, parille keittiön tuolille ilmestyivät myös taljat. Aivan selkeästi pesän rakennus vietti on taas alkanut.



Eilen sain tikit vasemmasta kädestäkin pois ja pääsin saunaan, sain tyttären saunakamuksi ja löylyjen lämmössä vierähti aikaa. Enää ei pitkään tarvitse pikkuistakaan ootella, sillä laskettu aika on ihan syyskuun alussa. Jännät ajat siis meillä edessä!

Nyt koneelta takaisin puikkojen ääreen, että syksyn viileiksi, saan kietoa huivin kaulaan.


Mitäs teille kuuluu ja onko kukaan muu vielä innostunut kutomaan?


- Sari
 

tiistai 13. elokuuta 2019

Yhdessä




Heippa!
Tälle kesälle ei kovin monta hellepäivää siunaantunut, mutta niistä muutamista, nautittiinkin sitten oikein kunnolla. 
Viime viikonloppu oli lämmin ja niimpä saimmekin tyttären ja hellun meille grillailemaan ja saunaan. 
Grillasimme possunlihaa, maissia, erimakuisia makkaroita ja mini hamppareita, joita nuoripari toi mukanaan Lidlistä. Kylkeen tein perus salaatin kaupan salaatin lisäksi. Lisänä meillä oli vielä sienet jotka vuorasin pekonilla ja sujautin sisälle palan auraa. Sienet paistan aina uunissa, jotta kypsyvät meheviksi.
Jälkkäriksi herkuttelimme vielä Lidlin juustokakulla, mutta siitä unohdin ottaa kuvan, niin makoista se oli.
Pöytä katettiin ulos ja syötiin oikein ajan kanssa.
Illan päätteeksi kaikki muut vielä saunoivat, paitsi minä, tämän leikatun käteni takia.
Harmi kun poika ei ollut lomilla, vaan armeijan harmaissa, muuten olisimmekin olleet koolla 
koko perhe.
Yhdessä vietetty aika on niin voimaannuttavaa ja se yhdistettynä lämpöiseen iltaan, tekee kaikesta jotakin spesiaalia.
Toivotaan elokuun lämpenevän, jotta
saisimme nauttia vielä muutamista illoista kera rakkaiden.
- Sari