sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Sunnuntai kuulumisia



Leppoisaa sunnuntai iltaa.
 
 
 
 
Täällä päivä on mennyt laiskotellen, sohvalla venyen ja välillä nukahdellenkin. Mahtavaa, kun toisinaan on tälläisia joutilaita päiviä, jolloin voi vain haahuilla paikasta toiseen, tekemättä sen kummoisempia.
 
 


Lunta on sadellut taas lisää, minusta tuo jo riittäisi, mutta 
säiden haltija on eri mieltä. Kiva kuitenkin, kun on niin valoisaa vielä illallakin. Postauksen kuvat ovat muuten viime viikolta, kun auringon säteet vielä leikkivät kuvissa.



 
Haikeuttakin on mahtunut tähän sunnuntai iltaan, ainakin näin äidin näkökulmasta katsellen.  Poika saateltiin taas armeijan harmaisiin ja seuraavat kotilomat voivat olla vasta kuukauden päästä. Väkisinkin siinä silmäkulmat kostuivat hyvästellessä.



 
Tuollaisina hetkinä sitä vasta huomaakin ajan kulun, lapset kasvavat niin äkkiä. Ja on vielä yksi toinenkin juttu, josta tietää vanhenevansa, minusta tulee nimittäin mummo syyskuussa, kun tyttärelle syntyy vauva. 
 
 


Arvatkaapas vain, ollaanko täällä jo täpinöissä?
Olemme niin onnellisia tulevan papan kanssa asiasta ja eletään tyttären odotuksen kanssa päivittäin.

Sellaisia sunnuntai kuulumisia tänään.


Pirteää alkavaa viikkoa jokaiselle teistä, se on
maaliskuukin jo puolessa!


- Sari
 
 

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Aurinkoinen keittiö



 Heippa!
 
 
Lähtipä maanantai ja uusi viikko kivasti käyntiin auringon valon siivittämänä. Kyllä tuolla mollukalla on niin ihmeellinen vaikutus ja tänään sen säteet muuten jo lämmittivät otsalla.
 
 
 
 
Töiden jälkeen innostuin räpsimään muutaman kuvan ja niissäkin pääosaa näyttelee aurinko. Sen säteet ja varjot tuovat kuviinkin sitä jotain.
 
 


Kieltämättä valo paljastaa jotain muutakin, ei niin kivaa, mutta ei anneta sen häiritä. Sotkut, jäljet, pölyt ja tahrat ehtii siivoilla myöhemminkin.

 
 
Viikonloppuisen myräkän jälkeen tämä valo on enemmän kuin tervetullutta. 
 
 
 
 
Keittiökin on saanut jälleen sohvansa. Kyllästyin Vittsjö-tasoihin tuossa ja kaipasin vaihtelua. Ripottelin tasot eri puolille kotia.
 
 


Olkkarissa ollut pieni lipasto pääsi nyt keittiöön, sen päälle on kiva tehdä erilaisia asetelmia.


 
 
Viikko sitten ostamani perunanarsissikin on vielä hengissä, sen tuoksu on aika voimakas, mutta ihana.
 
 
 
 
Viikonloppu meni aivan töiden parissa, onneksi huomenna on vapaata.  Netflixiltä löytyi uusi sarja, jota varmaan katselen ja hidasta aamua viettelen kahvikupposen kanssa tottakai.
 
 
Ihanaa alkanutta viikko teille kaikille, toivotaan, että auringon valo ilahduttaisi meitä useampana päivänä. 
 
 
- Sari

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Raitoja



Hei,
vaikka talvea on vielä paljon jäljellä, ei keväästä ole silti kiellettyä jo haaveilla.  Mulla kevät haahuilut alkoivat kevät takeista, joita jo jonkin aikaa olen nettikauppojen sivuilta tiiraillut.  Valinnanvaraa oli jo aikatavalla, eikä päätös ollut kovin helppo.







Täksi kevääksi halutti jotain erilaista ja niinpä päädyin klikkaamaan ostoskoriini  raidallisen takin, sellaista mulla ei ole ennen ollutkaan. Rakkaus raitoihinkin on syttynyt vasta hetki sitten, ennen vihasin niitä ja tuntui, että ne vain levensivät entisestään näkyä, joka peilistä katsoi.
Nyt kuitenkin raidattaa ja tämä sinivalko raitainen takki on aivan ihana. Kevyt ja mieluinen päällä ja kaiken lisäksi aika pirtsakka.






Vielä tuo ihanuus täytyy kuitenkin pitää kaapissa ja kaivella esiin vasta sitten, kun auringonsäteet jo lämmittävät ja räystäät tippuvat.  Linnut laulavat ja päivät ovat pidenneet niin, että vielä illallakin on valoisaa.


Tämän kuun lopulla siirrytäänkin taas kesäaikaan,
aivan mahtavaa!







Jokos sinä olet haaveillut keväästä ja keveämmistä vaatteista, tai kenties jo hankkinutkin jotain?


Mukavaa alkanutta viikkoa!


- Sari

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Maaliskuussa



Heipat pitkästä aikaa!
Reilun viikon mittainen blogitauko takana ja kuukausikin on ehtinyt vaihtua. Otan maaliskuun kyllä ilolla vastaan, onhan se ensimmäinen kevät kuukausi.



 Eilen ajeltiin mutka Rovaniemellä ja samalla käytettiin Nuusku trimmarilla. Ruokakauppa reissulla löysin kevään ensimmäisen peruna narsissin.






Viettelen nyt vapaata viikonloppua ja sehän tuntuu aivan luksukselta. Sisältäpäin katsellessa ulkona on ihana keväinen ilma, aurinko paistelee jne. mutta todellisuudessa siellä on hirmuisen kylmä tuuli.
 

Eilen saimme myös pojan lomille armeijasta ja tytärkin ajeli viikonlopuksi kotiin.

Olenkin häärinyt keittiössä ruokia ja herkkuja valmistellen.
 Yhdessä vietetyt hetket ovat niin ihania ja tärkeitä ja ne on hyvä kruunata makoisalla syötävällä.




Tein taas näitä jo perinteeksi muodostuneita herkkulaseja. 
Vaniljarahkaa, keksiä ja persikoita vain vuoronperään ladottuina lasiin, niin hyvää ja helppoa tehdä.




 
Päivä jatkuu kaupassa käynnillä ja pikku siivouksella.
Illalla saunotaan pitkän kaavan kautta ja linnottaudutaan sohvalle elokuvia katselemaan.

Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?


Rentoa lauantaita!


- Sari
 


tiistai 19. helmikuuta 2019

Kaikki hyvin



Hei ja leppoisaa tiistaita.
Täällä vapaapäivän aamu on valjennut lauhana ja sumuisena. Hyvin nukutun yön jälkeen kahvi on maistunut taivaalliselta paahdetun leivän kanssa.  Nämä ovat näitä vapaapäivän pikku nautintoja, joita on hyvä olla.




Arki tuntuu taas ihanalta ja pienet, vähäpätöiset ongelmat
sivuseikoilta kaiken eilen koetun jälkeen.

Eilen jouduin nimittäin tilaamaan Jarille ambulanssin kovien vatsakipujen vuoksi. Kun ambulanssi sitten kaarsi pihasta, kyyneleet valuivat vain silmistä ja mielen valtasi pelko siitä, mitä tuleman pitää?  Aika kotona, yksin, odotellen vastauksia oli pitkä ja raastava. Mielessä kävi vaikka ja mitä!  Suurin pelko oli, että löytyykö jotain vakavaa.




Jälleen sitä tajusi, että elämä voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä.




Nyt on kuitenkin kaikki hyvin ja Jari on kotona. Kovien vatsakipujen syyksi selvisi virtsakivet, jotka hoituvat lääkkeillä. 




Kun sain eilen illalla mieheni kotia ja kaikki oli taas hyvin, ristin mielessä käteni ja kiittelin nöyrästi. Nyt sitä taas osaa entisestään arvostaa tätä elämää ja sitä, että asiat ovat oikeasti paremmin kuin hyvin.




Niin paljosta saa olla kiitollinen, kumpa sen muistaisi, ilman tälläisiä pysähdyksiäkin.


Tänään olenkin nauttinut arjesta ja vapaasta kaikin keinoin.
Tehnyt hyvää ruokaa ja leiponut puolukkapiirakan. Ajattelin nääs helliä niin miestäni, kuin poikaanikin, joka taas tänään lähtee lomiltaan armeijan harmaisiin.


Iloa päiväänne!

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Letkeää oloa



Terkkuja täältä vapaapäivän letkeästä tunnelmasta.
 
 
Letkeys kuvaa hyvin tätä päivää ja olenkin oikein tyytyväinen saavutukseeni. Usein vapaalla ollessani touhuilen ja kynsin paikkoja, vaikkei siihen olisi mitään tarvetakaan.  Tuntuu vain, että jotakin on saatava aikaiseksi, muuten vapaa menee ikäänkuin hukkaan.
 
 
 
 
Eihän se vapaa mihinkään hukkaan mene, vaikkei aina olekaan vauhdissa, pikemminkin hyvään talteen. Hassua, että tähän ikään mennessäkään, se ei ole minulle vielä selvää. Korkea aika siis opetella tämäkin asia,
tai taito.
 
 


 Vapaapäivääni kuului lehtien selailua, kahvistelua, yhden hyvän sarjan katselua, nopean ruuan tekoa meille kahdelle ja nautinpas jossain välissä pienet päikkäritkin.



 
Äidin luonakin tuli yökyläiltyä. Päivällä innostuimme käymään pikku lenkillä ja samalla kuvailin kotikyläni kauniita talvimaisemia.
 
 
 
 
Mutta kylläpäs kotikylä olikin hiljainen tähän aikaan vuodesta.  Siellä ei liikkunut juurikaan ketään, vain muutama auto huristeli ohi ulkoillessamme. Täällä, jos missä letkeily oonnistuu kunnolla.
 
 
 
 Loppuviikko meneekin töissä, lauantaina ajelemme Sodankylään katsomaan poikamme valatilaisuutta. 



 Loppuilta letkeillään vielä saunan löylyistä nautiskellen ja illemmalla ajattelin tehdä meille lämpimiä voileipiä. Josko sitä samalla myös katselisi muutaman jakson meidän yhteistä  sarjaa. Siirtyisi siitä sulavasti nukkumaan ja heräisi huomen aamulla levänneenä ja pirteänä uuteen päivään.
 
 
Osaatko sinä letkeillä ja miten?
 
 
- Sari

maanantai 11. helmikuuta 2019

Keittiön pienet muutokset



Hei ja mukavaa maanantaita sekä alkanutta viikkoa!

Flunssa on alkanut helpottaa ja voi miten kivalta tuntuu taas palailla normi arkeen. Työt ja pienet kotihommelit maistuvat jälleen ja ihanaa on päästä ruokakuppaankin ihan itse, ilman lippu lappusia, joita Jarin matkaan on viime päivät laitettu.




Aamulla, ennen iltavuoroon lähtöä, kuvailin hieman keittiössä, jossa on nyt uutta vanhaa. Pari viikkoa sitten tiilikuvioiset tapetit saivat lähteä välitilasta ja tilalla on nyt vanha välitila marmori laattoineen. Eihän tuo vanha välitila minua oikein miellytä ja olen siihen jo kahdet kaakelimaalitkin ostellut, vaan eivätpä ole natsanneet, vaikka niin luulin.




Ensimmäinen maali oli aivan liian tummanharmaa ja viimeksi ostamani vaaleanharmaa taas liian vaalea. Kokeilin viimeksi ostamaani maalia liesituulettimen kaakeleihin ja päätimme olla sutimatta sillä koko välitilaa.  Vaniljan väriset kaapit alkavat näyttämään niin likaisilta kovin vaaleaa väriä vasten. 




Jotenka, täytynee taas pohdiskella, josko ostaisi tartuntamaalin ja siihen sen oikean sävyisen harmaan maalin päälle. Tarkoituksena oli alunperin päästä helpommalla ja maalailla ilman tartuntaa suoraan tuolla kaakelimaalilla. 



No, aina ei mene niin kuin ajattelee ja eipä tuossa nyt kuinkaan käynyt.  Köyhän naisen avohyllytkin ovat nyt poissa, kun halusin vaihteeksi kaapin ovet taas paikoilleen. Jotenkin tuli nyt selkeämpää ja siitä kun nyt niin pidänkin.  Nauroinkin Jarille, että meidän keittiöremontit ei tule ainakaan kalliiksi, kun laitetaan uutta vanhan tilalle ja kun alkaa kyllästyttää otetaan vanha taas näkyviin.




Mutta hei, eipä tarvi aina ostaa uutta ja maksaa maltaita sehän tässä parasta on. Tämmönen köppäna kun tyytyy vähemmälläkin, vaikka olisihan se ihan uusi keittiö tietysti ihana, mutta nyt mennään näin.


Tässä kuva keittiöstä tiilikuvioisen välitilan ja avohyllyjen kanssa.
 

Mitäs sanotte muutoksesta, tai pikemminkin vanhan 
paluusta, heh? 

Että tämmösiä tänään, täällä muuten paistelee aurinko ja ilma on mitä ihanin, alkaa ihan kevättää.


- Sari