sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Lompolon syksyä ja äiti


Aamukahvien jälkeen hyppäsin autoon ja ajelin Lompoloon,
 
äidin luo vähän auttelemaan.
 
 


Äidin lonkkavaiva on edennyt jo niin pitkälle, ettei hän enää
 
pysty juurikaan mitään tekemään.  Viimeksi kertoi imuroineensa rullaattorin
 
päällä istuen ja aikaa oli mennyt kaksi tuntia.
 
Kipulääkkeitä menee paljon päivässä, mutteivat nekään enää oikein
 
vie kipuja pois.  Äidin elämänlaatu on huonontunut viime aikoina
 
huomattavasti, kun karmeat hermosäryt nakertavat sitä pala palalta.
 
Ikävältä tuntuu seurata vierestä rakkaan ihmisen kärsimyksiä.
 
 

Onneksi äiti omaa positiivisen asenteen ja on sinnikästä

tyyppiä, joka ei heti anna periksi.


 

Mutta tiukkaa tekee äidilläkin, kun näkee paljon tekemättömiä

töitä, eikä voi niihin tarttua.  Monta kertaa mietin, miten äidin

pää kestää kaiken tuon?

Jos itseni kuvittelisin samaan tilanteeseen, niin varmasti olisi

todella vaikeaa! 



Täytyy vain toivoa, että äiti pääsee pian leikkaukseen ja

kivut jäävät leikkauspöydälle, niin kuin toisenkin lonkan kanssa

vuosi sitten kävi.


Vähintä, mitä voin tehdä on autella äitiä kodin töissä, tänään

siivoilin sisätiloissa ja aloittelin perennoiden leikkuu puuhat.

Vielähän tuota hommaa jäi, kun kukkapenkkejä Lompolosta löytyy

aika monta, mutta toisella kerralla sitten taas jatketaan.


Huomenna onkin jännä päivä, kun äiti tapaa kirurgin, joka

arvioi leikkaus ajankohtaa, toivotaan parasta!


Pihlajissa on muuten paljon marjoja tänä syksynä, ihme etteivät tilhet

ole vielä saapuneet niillä herkuttelemaan. 


Näin tänään, se ois sitten viikonloppu taas ohi ja uusi viikko

pian edessä.  Meillä se onkin onneksi vain kolmipäiväinen, sillä

torstaina lennetään koko perhe Helsingin humuun, häihin ja kaikkeen

muuhun mukavaan.



Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa kun kurkkasit tänne!


Halein,  

Sari 
 
 
 
 


22 kommenttia:

  1. On kurjaa, kun omat vanhemmat sairastavat. Nyt me hoivaamme vuorostaan heitä. Vähän samasta aiheesta kirjoittelin eilen itsekin...

    VastaaPoista
  2. Niin on ja näinhän teemme...
    Pitääkin käyä kurkkaamassa postauksesi :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi olet auttamassa äitiä!
    Voimia teille.
    Kauniin syksyisiä kuvia!

    Lempeää syyskuuta täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, voimia tarvitaan ja varsinkin äiti roppakaupalla!
      Hyvää syksyä Mantelilaaksoon <3

      Poista
  4. Aivan pahaa tekee kun ajatteleekin jatkuvaa kipua! Sano äidillesi, että kovistelee vähän sitä kirurgia, jotta aika tulisi pian. Ehtii kunto rapistua jos ei pääse liikkumaan ! Mieki pietän peukkuja, että tulis aika nopsaan !

    Mukavaa uutta viikkoa, toivoma aurinkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuva kipu on tosiaan piinallista! Kyllä äiti aikoikin kovistella hieman lääkäriä, jotta aika leikkaukseen tulis äkkiä!

      Aurinkoinen viikko olis kyllä tarpeen :)

      Poista
  5. Olet ihana ihminen kun ehdit arjen kiireen keskellä auttamaan läheisiä. Moni ei sitä tee vaikka olisi kyseessä jopa oma äiti.
    Toisen kipuja on surullista seurata kun haluttaisi auttaa muttei oikein pysty.
    Jaksamista sinne teille molemmille <3

    VastaaPoista
  6. Toivotavasti äitisi pääsisi pian leikkaukseen ja saisi sitä kautta taas elämänsä takaisin. Se on tosi rankkaa, kun ei sairauden vuoksi pysty tekemään sitä, mitä haluaisi.

    Nyt pitää ihan kysyä, kun en ole mikään viherpeukalo, että mitä perennoja leikkasit? Tiedä vaikka meidänkin pihalla olis jotain leikeltävää :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Krisse toivotaan nyt parasta!! Rankkaa on nähdä tekemättömiä töitä...
      Leikkelin monivuotisia, nuo olivat villakko nimistä perennaa, vain lyhemmäksi, alkaa sitten taas keväällä kasvaa :)

      Poista
  7. Aivan ihana kun pääset auttelemaan äitiäsi ❤

    Paljon voimia ❤

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti äitisi pääsee pian leikkaukseen.
    Kivaa viikkoa teille molemmille♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan parasta!
      Kiitos, sinulle myös <3

      Poista
  9. Toivottavasti äitisi pääsee pian leikkaukseen, ettei tartte olla kauheissa kivuissa. Onneksi olet siinä lähellä auttamassa <3. Meilläkin äiti mennyt nyt huonoon kuntoon nyt vuoden aikana, surullista ;( Pitää yrittää mahdollisimman paljon käydä siellä ja ottaa sitä meille kylään. Vanhuus tuottaa kaikkea ikävää, mutta onneksi on me lapset jotka yritämme vähänki auttaa mitä voimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoma parasta Päivi :)
      Minustakin tuntuu tosi pahalta, kun oma äiti vanhanee ja tulee kaikenlaisia vaivoja :( Onneksi, me tyttäret auttelemma :)

      Poista
  10. Toivottavasti tuli tänään hyviä uutisia <3 Leikkaus on pelastus! Ikävä varmasti seurata vieressä. Tsemppiä äidillesi ja sinulle, viressä kulkijalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Jaana <3
      Toivotaan parasta!

      Poista
  11. Hermosärky on kerrassaan kurjaa :/ Minäkin peukutan hyville uutisille!

    VastaaPoista
  12. Tiedän äitisi lonkkasäryn. Minä nimittäin kärsin samasta asiasta.Odottelen leikkaukseen pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuija, tiedät tunteet ja kamalat säryt, toivottavasti pääset pian lekkaukseen <3 Kaikkea hyvää sinulle ja haleja <3

      Poista

Kiitos kun vierailit blogissani, jokainen kommentti on minulle tärkeä.